Siirry pääsisältöön

Tekstit

Biletystä ja vanhojen muistelua osa 2

Perjantaina sitten olikin bailupäivä. Olin alustavasti sopinut meneväni perjantai-iltana ulos, mutta unohtanut jo melkein koko homman kun kotona tuntui olevan niin kovin tekemistä. Aika kuluu kuin siivillä lasta hoitaen ja kotitöitä tehden. Mieheni oli taas töissä ja kauppapäivämme oli aikoja sitten mennyt ohi. Tiistaisin kun yleensä käymme kaupoilla. Nyt jääkaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään ja minun oli pakko lähteä ostoksille. Lähdin siis neidin kanssa kävelylle pitkin Damlatas katua ja poikkesimme matkalla ihastelemassa Damlatasin puistoja suihkulähteineen.Vanha hautausmaakin näyttää nykyään niin kauniilta ulkoapäin hienoine muureineen ja kasveineen, kun se ennen oli vain aidattu metalliaidoin... Suuntasimme Aqua Parkin yhteydessä olevaan Migrosiin ja vauhdilla tein ostoksia, kello kun jo oli yli seitsemän illalla ja hetkeä aiemmin olimme sopineet ystävien kanssa että tapaamme noin yhdeksän / puoli kymmenen aikoihin. Minulla ei edes ollut lapsenvahtia järjestettynä silloin vielä!...

Biletystä ja vanhojen aikojen muistelua =)

Viikko on ollut melkoinen. Mies oli töissä yötä päivää ja itse olen kotosalla suurimman osan viikosta viettänyt pikkuneidin kanssa, jonka päivät ovat olleet nyt hieman itkuisia. Johtuneeko sitten hampaiden tulosta, kun nyt pari päivää on kuume vaivannut. No olemme me sentään ehtineet jotain kivaakin tehdä. Keskiviikkona olimme neitosen kanssa Sifalar hotellin altaalla uimassa ja nautimme ystäviemme kanssa mukavasta iltapäivästä jutustellen niitä näitä. Torstaina sitten istuskelimme iltaa parhaan turkkilaisen ystävättäreni (joka on myös mieheni serkku), sekä toisen serkun kanssa miehen tädin luona. Siemailimme teetä parvekkeella syömisen jälkeen ja nautimme ihanasta tuulenvireestä sekä mahtavista maisemista ympärillämme. Toisella puolella vuoret kietoivat meidät syliinsä, toisella taas saimme ihastella Kale linnoituksen valaistusta. Kale linnoitus ikään kuin vartioi Alanyaa ja sen sijainti vuorella joka jakaa Alanyan kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen, varmistaa sen että li...

Itkua ja iloa

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa. Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viih...

Näin sitä elellään

Ei ole ehtinyt muutamaan päivään kirjoittelemaan, mutta nyt olen taas täällä. Viikko sitten ystävämme Suomesta tulivat kolmeksi viikoksi Alanyaan, mikä on ihanaa kun saa nähdä tuttuja kasvoja ja vielä jutella sujuvasti suomeksi. Olen siis ollut melko kiireinen viimeiset päivät. Tai no, kiireinen ja kiireinen, mutta laiskotellut kyllä. Koti on odottanut siivoamista jo jonkin aikaa. Tänään sentään sain pölyt pyyhittyä ja koneellisen pyykkiä pestyä. Mutta muuten olenkin sitten vain kahvitellut kavereiden kanssa, joko meillä tai Heikin Baarissa. Erään toisen suomalaisnaisen kanssa olen käynyt istumassa iltaa satamassa ja syömässä fajitasia La Luna ravintolassa. On ihanaa vain saada jutustella niitä näitä, tyttöjen höpinöitä. Turkkilaisten naisten kanssa sekin onnistuu, mutta kielimuurin takia, ei vitsit tai tarinat ihan aivan yhtä hyvin uppoa kuin omalla kotikielellä. Turkin kieli nyt on petraantunut ja suurimman osan puheista kyllä ymmärrän, mutta puhuminen on välillä hankalaa. Kyllä ...

Häähumua!

Tulimme juuri turkkilaisista häistä. Eräs naapurin tyttö meni naimisiin ja sitä sitten kävimme todistamassa. Täällä Turkissahan on voimassa siviilivihkiminen joka suoritettiin paikanpäällä juhlapaikassa. Tosin koko vihkiminen itsessään jäi oikeastaan huomaamatta, kun se sen verran vähäeleisesti suoritettiin ja musiikin pauhatessa taka-alalla. En oikein ollut innostunut häistä, mutta ajattelin että miksi sitä kotosallakaan kyyhötän yksikseni neitokaisen kanssa miehen ollessa töissä. Siis häihin lähdimme appivanhempieni sekä miehen sisaren ja naapurin perheen seurassa. Yllättävää näissä häissä oli vieraiden melko vähäinen määrä, arviolta noin 70 henkeä. Yleensä olen tottunut turkkilaisissa häissä siihen, että vieraiden määrä ylittää sadan. Toinen yllätys oli morsiamen hääpuku, joka odotuksistani poiketen olikin kaunis turkoosi juhlamekko, hyvin yksinkertaisine leikkauksineen ja yksityiskohtineen. Hääpuvut kun tuppaavat olemaan yleisesti melko tyllättyjä ja valkoisia prinsessaunelmia. ...

Elämän kiertokulku...

Juttelin tässä äiteen kanssa hetki sitten mesessä ja kertoi, että mummuni ei oikeastaan puhu lainkaan nykyään. Ei vain ilmeisesti viitsi... Ei hän viime vuosina ole enää kovin paljoa sanonut, mutta jotain sentään jutuntynkää on irronnut. No kuitenkin, kun äiti oli meiltä lähettänyt terveisiä ja kysellyt muistaako mummu, että meillä on pieni lapsi oli mummu hyhmyillyt ja sanonut lapsenlapsenlapsen muistavansa. Sen lisäksi oli vielä kysynyt mitä me Turkissa teemme :) Ihana mummuseni. Pienenä ja vähän vanhempanakin vietin paljon aikaa mummun ja pappan luona. Mummu oli kova papupata ja aina hänellä oli sanottavaa aiheesta kuin aiheesta. Pappalle nalkutti kaikesta hyväntahtoisesti. Nyt sitten on sanainen arkku käytetty loppuun ja turhat löpinät jätetty pois. Omaa pikkuista hoivatessa ja mummun luona kyläillessä olen usein ajatellut, miten se ympyrä vaan sulkeutuu siitä mistä se alkaa... Ensin pieni avuton ihmisolento syntyy maailmaan tarviten hoivaa ja huolenpitoa. Vaippa pitää...