Elämää Turkin Rivieralla

 Koronakesä ja hellesyksy  Tämä kausi on mennyt jännittäessä ja odottaessa. Ensiksi odotettiin karanteenien päättymistä, sitten turistien tuloa ja kauden alkua, vaikka myöhässä ja nyt koulun alkamista.  Koulut alkoivat kyllä elokuun viimeinen päivä etäopetuksella ja tarkoitus olisi, että kouluun pääsisi 21. syyskuuta, mutta paljon on epätietoisuutta ja epäuskoa että koulut alkaisivat tänä vuonna.  Nyt oli koulujen alkua siirretty, eli ensimmäiset luokat aloittavat 21.9. ja muut näillä näkymin 12.10. Itse olen sitä mieltä, että saisivat alkaa, sillä etäopiskelu kahden lapsen kanssa ei ole mitään herkkua. Omat työt kärsii ja energiaa kuluu läksyihin. Pienempi kolmasluokkalainen kun ei koe että etäopiskelu olisi kunnon opiskelua ja läksyjä ei tarvitsisi tehdä hänen mielestään...  Toinen lapsista meni nyt viidennelle luokalle, eli keskikouluun ja näin ollen vaihtui koulu, opettaja ja luokkakaverit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta nyt ollaan tutustuttu vain...

Kesä loppui, syksy alkoi, niinhän se menee. Mutta ilmoista päätellen kyllä se kesä jatkuu täällä Alanyassa vielä täydellä teholla. Kuumaa piisaa ja ilmastointi huutaa kotona melkein vuorokauden ympäri. Mutta syksy on kuitenkin kalenterin mukaan saapunut ja itse odottelen innolla, josko sen mukana myös asuntokaupat vilkastuisivat. Syksyn tuloa olen odotellut myös siksi, että niin moni ihana ja tärkeä ihminen on tänne tulossa. Toiset pidemmäksi aikaa, toiset lyhyemmäksi mutta kuitenkin tulossa. Syksyn tulo on myös siitä mukava, että kausi hieman rauhoittuu ja suurin hulabaloo on takana. Täällä me lasten kanssa ollaan eletty aika lailla omissa oloissamme, rauhallista elämää keskellä turistikauden huippua. Mies on melkein yötä päivää töissä, eihän sitä paljoa näe, mutta sekin yhdessä vietetty aika onkin sitten sitä arvokkaampi. Vanhempi tytär aina sanoo; "isin pitää työskennellä, että saadaan rahaa". Hyvin on oppinut työn merkityksen =) Rahaa olisi kyllä kiva jostain saada p...

Hyvästien jättäminen... Ei ole helppoa, mutta joskus niinkin on vain aika tehdä. On kyse sitten läheisen menetyksestä tai muusta lähdöstä. Tällä kertaa hyvästelyjen takana on ystävät, jotka melkein kuuden viikon jälkeen lähtivät takaisin koti - Suomeen. Muutama viikko siinä asusteltiin sulassa sovussa saman katon alla ja huomenna taas kun herää, tajuaa että eihän siellä vierashuoneessa kukaan enää nuku... Vielä kun odotukset oli korkealla, että ehkä kuitenkin eräs ystävä päättää viihtyä seurassamme edes viikon verran eteenpäin. Ei kuitenkaan toiveet toteutuneet tällä kertaa. Orpo olo siinä tulee, mutta onneksi elämä kantaa eteenpäin ja tuo taas uusia ilon ja onnen hetkiä jälleennäkemisten yhteydessä. Huomenaamulla sitä on taas rakkaita ihmisiä kotimaasta ympärillä. Alanyassa syksy tekee tuloaan, mutta hitaasti. Illat ovat jo selvästi "vilpoisempia" ja aurinko laskeutuu myös täällä entistä aikaisemmin. Osaltaan kesän päättymisen ajatteleminen tuo he...