Elämää Turkin Rivieralla

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa. Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viih...

Taas sain todeta, kuinka loistava tuo Facebook onkaan. Aina sieltä löytyy jotain uutta ja vanhaa. Tänään ennemminkin vanhaa... Parhaan ystävättereni kautta kuulin erään työtoverini facebook fanisivustosta ja päätin mennä vilkaisemaan. Työskentelimme yhdessä kyseisen henkilön kanssa Bistro Bellman nimisessä ravintolassa aikoinaan ja siitä lähtien pidimme vuosia yhteyttä, kunnes sitten eräänä päivänä yhteydenpito vain jäi. Nyt sitten facebookista tosiaan läytyi hänen fanisivustonsa ja kuvia hänestä ja hänen töistään näyttelijänä. Näyttelemisen lisäksi on hän ainakin kirjoittanut yhden käsikirjoituksen elokuvaan jossa itse on pääroolissa ja muutenkin kuvien sekä fanipostin perusteella näyttää miehellä menevän hyvin. Kirjoitin viestiä hänen seinälleen, mutta tiedä häntä sitten saanko siihen koskaan vastausta. Mutta se pisti miettimään tuota facebookin ihmeellistä maailmaa. Aikoinaan kun liityin koko touhuun, ei siellä ollut vielä kovin montaa käyttäjää eikä kovinkaan montaa suomalaist...