Siirry pääsisältöön

Facebookin ihmeellinen maailma

Taas sain todeta, kuinka loistava tuo Facebook onkaan. Aina sieltä löytyy jotain uutta ja vanhaa. Tänään ennemminkin vanhaa...
Parhaan ystävättereni kautta kuulin erään työtoverini facebook fanisivustosta ja päätin mennä vilkaisemaan. Työskentelimme yhdessä kyseisen henkilön kanssa Bistro Bellman nimisessä ravintolassa aikoinaan ja siitä lähtien pidimme vuosia yhteyttä, kunnes sitten eräänä päivänä yhteydenpito vain jäi. Nyt sitten facebookista tosiaan läytyi hänen fanisivustonsa ja kuvia hänestä ja hänen töistään näyttelijänä. Näyttelemisen lisäksi on hän ainakin kirjoittanut yhden käsikirjoituksen elokuvaan jossa itse on pääroolissa ja muutenkin kuvien sekä fanipostin perusteella näyttää miehellä menevän hyvin.
Kirjoitin viestiä hänen seinälleen, mutta tiedä häntä sitten saanko siihen koskaan vastausta.
Mutta se pisti miettimään tuota facebookin ihmeellistä maailmaa.

Aikoinaan kun liityin koko touhuun, ei siellä ollut vielä kovin montaa käyttäjää eikä kovinkaan montaa suomalaista. Sain kutsun eräältä australialaiselta ystävältäni ja päätin käydä tsekkaamassa mikäs moinen FB nyt sitten on. Siellä sitä lähinnä pelattiin Vampires peliä ja kirjoiteltiin viestejä ystäville.
Yhtäkkiä sainkin huomata ystäväpiirini kuulussa naamakirjassa laajentuneen ja löysin yhä uusia ja uusia vanhoja tuttavuuksia kouluajoilta jne.
Tänä päivänä ystäville ei paljoa viestejä ehdi lähetellä eikä aina kaikkien viimeisimpiä tempauksia ehdi lukemaan. Nyt käyttäjinä on ikäskaalaa mummusta vaaviin. Eräskin nelivuotias on saanut omat tunnukset jotta voisi pelata Farmvilleä ja Treasure Islea.
Yhä edelleen kuitenkin on aina mukava huomata miten sitä silloin tällöin saattaa törmätä vanhoihin ystäviin naamakirjan kautta ja oppia mitä kaikkea heille on matkan varrella tapahtunut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, ...

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme...