Elämää Turkin Rivieralla

  Hip hei, tänään on onnen päivä!  Eilen tuli illalla tieto, että 3 kuukautta kestänyt ulkonaliikkumiskielto lapsilta on purettu ja yli 65- vuotiaatkin pääsevät ulkoilemaan päivittäin klo 10-20.  Samalla pidennettiin ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikaa kahdella tunnilla aina klo 24 saakka.  Elokuvateatterit, teatterit ja näyttelykohteet voivat avata ovensa 1. heinäkuuta annettujen sääntöjen mukaisesti.  Tämä on hienoa, koska se tarkoittaa sitä, että meillä myös lapset pääsevät taas päivittäin ulkoilemaan. Kyllä viimeiset viikot jo tätä olen odottanutkin. Josko nyt päästäisiin normaaliin kesärytmiin ja lapsetkin nukahtaisivat iltaisin paremmin. Kamala huoli ollut heidän jaksamisestaan, kun välillä kello likenee jo yöllä yhtä, ennen kuin uni tulee, vaikka nukkumaan ollaan menty jo useita tunteja sitten. Aamulla kuitenkin on alkanut kouluohjelmat klo 8-10 aikoihin.   Tänään lapset olivat toista kertaa nyt tanssiharrastuksessaan, The Groove tanssistu...

Hyvästien jättäminen... Ei ole helppoa, mutta joskus niinkin on vain aika tehdä. On kyse sitten läheisen menetyksestä tai muusta lähdöstä. Tällä kertaa hyvästelyjen takana on ystävät, jotka melkein kuuden viikon jälkeen lähtivät takaisin koti - Suomeen. Muutama viikko siinä asusteltiin sulassa sovussa saman katon alla ja huomenna taas kun herää, tajuaa että eihän siellä vierashuoneessa kukaan enää nuku... Vielä kun odotukset oli korkealla, että ehkä kuitenkin eräs ystävä päättää viihtyä seurassamme edes viikon verran eteenpäin. Ei kuitenkaan toiveet toteutuneet tällä kertaa. Orpo olo siinä tulee, mutta onneksi elämä kantaa eteenpäin ja tuo taas uusia ilon ja onnen hetkiä jälleennäkemisten yhteydessä. Huomenaamulla sitä on taas rakkaita ihmisiä kotimaasta ympärillä. Alanyassa syksy tekee tuloaan, mutta hitaasti. Illat ovat jo selvästi "vilpoisempia" ja aurinko laskeutuu myös täällä entistä aikaisemmin. Osaltaan kesän päättymisen ajatteleminen tuo he...

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa. Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viih...