Elämää Turkin Rivieralla

Sesongin alkua kovin jo odotellaan monilla tahoilla. Ilmojen lämmetessä, huomaa miten ihmiset ovat alkaneet siirtyä pikku hiljaa kodeistaan kaduille. Autoliikenne on vilkkaampaa kuin muutama viikko sitten.  Nyt yli 65- vuotiaat ja alle 20- vuotiaat pääsevät tiettyinä päivinä ulkoilemaan muutamaksi tunniksi ja ainakin keskiviikkona kun lasten kanssa oltiin liikkeellä, rantatie oli täynnä väkeä ja uimarannoilla otettiin aurinkoa ja jotkut pulikoivat meressäkin. Kaikki tämä on kuitenkin edelleen kiellettyä sakkojen uhalla. Itse vaan toivon, ettei tämä ajattelemattomuus päädy siihen, että kieltoja taas tiukennetaan.  Viimeksi pari päivää sitten kaupassa käydessäni, työntekijällä eikä muutamalla asiakkaalla ollut maskia, vaikka sen käytöstä edelleenkään ei ole luovuttu.  Mutta turistikauteen... Tänä vuonnahan korona sekoitti kaiken. Juuri kun sesonkia oltiin käynnistämässä, lennot peruttiin, rajat suljettiin ja ulkonaliikkumiskielto tuli viikonlopuille, yli 65 v. ja alle 20 v....

Kävin jokin aika sitten mielenkiintoisen keskustelun mieheni serkun kanssa. Keskustelimme lasten kasvatuksesta ja kasvatuksen tuloksista. Keskustelimme, miten vanhempien välinpitämättömyys ja itsekkyys voi joskus ottaa vallan ja lapsi siinä sivussa unohtuu. Mitä silloin tulisi tehdä? Onko rakkautta kuljettaa lasta pitkin kyliä, silloin kun lapsen jo pitäisi olla omassa sängyssään nukkumassa? Tai lapsi puolikuntoisena joutuu viettämään aikaansa sukulaisten tai ystävien luona vanhempien eläessä kadotettua nuoruuttaan. Mitä kun lapsi joutuu kokemaan vanhemman nyrkin iskut tai katsomaan vanhemman kännäämistä. Joskus vaan vanhemmat eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja vaikka muuten kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa. Siinä keskustellessamme, siirtyi puhe Suomen lastenhuoltoon. Kerroin hieman huostaanotoista ja niihin johtaneista yleisimmistä syistä. Kerroin siitä työstä jota näiden huostaanotettujen lasten vuoksi pyritään tekemään. Kerroin huostaanoton varjopuolista ja onnistumisen t...