Elämää Turkin Rivieralla

Juttelin tässä äiteen kanssa hetki sitten mesessä ja kertoi, että mummuni ei oikeastaan puhu lainkaan nykyään. Ei vain ilmeisesti viitsi... Ei hän viime vuosina ole enää kovin paljoa sanonut, mutta jotain sentään jutuntynkää on irronnut. No kuitenkin, kun äiti oli meiltä lähettänyt terveisiä ja kysellyt muistaako mummu, että meillä on pieni lapsi oli mummu hyhmyillyt ja sanonut lapsenlapsenlapsen muistavansa. Sen lisäksi oli vielä kysynyt mitä me Turkissa teemme :) Ihana mummuseni. Pienenä ja vähän vanhempanakin vietin paljon aikaa mummun ja pappan luona. Mummu oli kova papupata ja aina hänellä oli sanottavaa aiheesta kuin aiheesta. Pappalle nalkutti kaikesta hyväntahtoisesti. Nyt sitten on sanainen arkku käytetty loppuun ja turhat löpinät jätetty pois. Omaa pikkuista hoivatessa ja mummun luona kyläillessä olen usein ajatellut, miten se ympyrä vaan sulkeutuu siitä mistä se alkaa... Ensin pieni avuton ihmisolento syntyy maailmaan tarviten hoivaa ja huolenpitoa. Vaippa pitää...