Elämää Turkin Rivieralla

Pitkästä aikaa palaillaan taas kirjoittelujen pariin. Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja syksy vaihtunut talveen. Suomessa tuli vietettyä parisen kuukautta ja nyt uudeksi vuodeksi takaisin taas Alanyaan. Suomessa vietetty aika oli antoisa ja kerrankin sai nauttia kunnon talvesta pakkasineen kaikkineen. Täällä Alanyassa alkaa jo pikkuhiljaa päivisin olemaan kevään tuntua ilmassa, ja vihdoinkin sadepilvet ovat siirtyneet auringon tieltä. Päivisin on jo sen verran lämmin, että takkia ei tarvitse aina päälleen laittaa ja jokunen päivä sitten lämpömittari näytti lukemaa +23 vielä kuuden aikaa illalla. Kyllä silti iltaisin auringon laskettua on vielä lämpimästi puettava päälle, talvitakki ja hanskat ovat hyvät varusteet ja tietenkin pikkuneidillä myös pipo. Kosteus kun saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Sisätiloissa on pakko olla jonkinmoinen lämmitys, muuten saa varmasti palella! Yleisin lämmityskeino on puulämmitteinen "uuni" soba. Se asetetaan talveksi...

Taas on aika vierähtänyt kuin siiviillä... Elokuu on ohi ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Täällä sitä syksyn tuloa ei vielä voi huomata. Tai ehkä sen huomaa yöllä muutaman tunnin ajan, jolloin ilma on sen verran "viileämpi" että ilmastoinnin voi sulkea hetkeksi. Ja syksyn tulon voi ehkä aistia myös toisella tavalla; flunssa-aallolla. Turkkilaiset ovat olleet itse nyt flunssan kourissa, eikä meilläkään ihan terveinä olla oltu. Viikko on ollut melko raskas, ensin pikkuneiti oli kuumeessa nelisen päivää, lieneekö sitten hampaiden tulosta, mutta kun kuume hellitti, alkoi flunssa. Nyt neiti vieläkin kyllä yskii, mutta parempaan päin tuntuu menevän tuo olotila. Kaksi päivää on mennyt nyt hyvillä mielin, sitä ennen viikko oli yhtä itkua ja kitinää. Bileet jatkuvat yhä, syksyn tulosta huolimatta. Nytkin näin päiväsellä läheisestä hotellista kantautuu kovaääninen musiikki, joka sekoittuu jonkun lähiravintolan musiikkiin. Ihan kuin itse olisi satamassa bailaamasssa! Joskus tuo melu on ...