Siirry pääsisältöön

Sairastelua ja ärsytystä

Taas on aika vierähtänyt kuin siiviillä... Elokuu on ohi ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Täällä sitä syksyn tuloa ei vielä voi huomata. Tai ehkä sen huomaa yöllä muutaman tunnin ajan, jolloin ilma on sen verran "viileämpi" että ilmastoinnin voi sulkea hetkeksi. Ja syksyn tulon voi ehkä aistia myös toisella tavalla; flunssa-aallolla. Turkkilaiset ovat olleet itse nyt flunssan kourissa, eikä meilläkään ihan terveinä olla oltu. Viikko on ollut melko raskas, ensin pikkuneiti oli kuumeessa nelisen päivää, lieneekö sitten hampaiden tulosta, mutta kun kuume hellitti, alkoi flunssa. Nyt neiti vieläkin kyllä yskii, mutta parempaan päin tuntuu menevän tuo olotila. Kaksi päivää on mennyt nyt hyvillä mielin, sitä ennen viikko oli yhtä itkua ja kitinää.


Bileet jatkuvat yhä, syksyn tulosta huolimatta. Nytkin näin päiväsellä läheisestä hotellista kantautuu kovaääninen musiikki, joka sekoittuu jonkun lähiravintolan musiikkiin. Ihan kuin itse olisi satamassa bailaamasssa!
Joskus tuo melu on tervetullutta, mutta joskus sekin alkaa ärsyttämään. Edes joskus kotona olisi kiva saada olla rauhassa ilman häiriötekijöitä. Mutta yleisesti onneksi pidän hälystä ja tohinasta.
Eilen kyllä tiistai markkinoilla olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hedelmät ja vihannekset ovat markkinoilla edullisia, mutta ihmisiä on aivan liikaa ja kojujen välit ovat niin ahtaat. Turkkilaiset naiset kurvailevat ostoskärryjensä kanssa sinne tänne ja seisoskelevat vaihtamassa kuulumisia naapurin rouvan kanssa keskellä tietä! Rattaiden kanssa siellä kun yrität mennä eteenpäin niin hermothan siinä menee. Nopeaan vain pitää katsoa että mitä sitä aikoo ostaa kotiin syötäväksi.
Onneksi taas jääkaappi pullottaa täyteenahdettuna vihanneksista ja hedelmistä.

Ystävät kaikki ovat nyt lähteneet koti-Suomeen, mutta onneksi taas viikonloppuna saamme viikon verran nauttia vanhempieni ja heidän ystäviensä seurasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, ...

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme...