Siirry pääsisältöön

Keittiöremppaa ja turkkilaista tapakulttuuria

JEE, nyt vihdoin se alkoi- kauan odotettu keittiöremontti! Hetki sitten miehet hajottivat keittiön totaalisesti, vanhasta romusta on enää kaakelit ja sementtikasat jäljellä. Hetken kuluttua nekin ovat poissa. Huomenna sitten käymme tarkastamassa kaapit ja valitsemassa uudet materiaalit keittiön kaappeihin. Jotain suunnitelmaa on jo kyllä sen suhteen tehty, mutta lopulliset valinnat tehdään huomenissa. Nyt istun täällä olohuoneessa, jossa on pöydät täynnä ruokatarvikkeita ja sun muuta keittiökamaa, mutta ainakaan näin alussa se ei haittaa, niin onnellinen olen siitä että tuo yli kaksikymmentävuotta vanha keittiönrähjä muuttaa muotoaan. Kaiken lisäksi keittiö laajennetaan parvekkeelle, eli saan suuremman keittiön:)

Ainoa ärsytys tänään oli kun remonttimies ja työnjohtaja tulivat paikalle, oli anoppi heti kärkkymässä ovella ja antamassa miehille ohjeita. Antaisi nyt vain herrojen tehdä työnsä ja tyytyisi katselemaan työn etenemistä. No mutta joo, tämä on tätä kun appivanhemmat asuvat aivan naapurissa... Onhan siinä omatkin hyvät puolensa, varsinkin nyt pienen lapsen kanssa ja siinä suhteessa että on joku muu paikalla kanssani remonttireiskojen kanssa kun mies on töissä.
Mutta joskus kyllä potuttaa, kun oveen koputellaan harvasen päivä useampaan otteeseen jos mistäkin syystä. Koskaan ei saa olla täysin rauhassa.
Näin suomalaisena on tottunut kuitenkin siihen että ystävät ja tuttavat soittavat ja ilmoittavat pääsääntöisesti tulostaan kylään.

No mutta, nyt viikon verran remontin keskellä elellään, sitten pitäisi olla valmista!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, ...

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme...