Elämää Turkin Rivieralla

 Koronakesä ja hellesyksy  Tämä kausi on mennyt jännittäessä ja odottaessa. Ensiksi odotettiin karanteenien päättymistä, sitten turistien tuloa ja kauden alkua, vaikka myöhässä ja nyt koulun alkamista.  Koulut alkoivat kyllä elokuun viimeinen päivä etäopetuksella ja tarkoitus olisi, että kouluun pääsisi 21. syyskuuta, mutta paljon on epätietoisuutta ja epäuskoa että koulut alkaisivat tänä vuonna.  Nyt oli koulujen alkua siirretty, eli ensimmäiset luokat aloittavat 21.9. ja muut näillä näkymin 12.10. Itse olen sitä mieltä, että saisivat alkaa, sillä etäopiskelu kahden lapsen kanssa ei ole mitään herkkua. Omat työt kärsii ja energiaa kuluu läksyihin. Pienempi kolmasluokkalainen kun ei koe että etäopiskelu olisi kunnon opiskelua ja läksyjä ei tarvitsisi tehdä hänen mielestään...  Toinen lapsista meni nyt viidennelle luokalle, eli keskikouluun ja näin ollen vaihtui koulu, opettaja ja luokkakaverit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta nyt ollaan tutustuttu vain...

  Hip hei, tänään on onnen päivä!  Eilen tuli illalla tieto, että 3 kuukautta kestänyt ulkonaliikkumiskielto lapsilta on purettu ja yli 65- vuotiaatkin pääsevät ulkoilemaan päivittäin klo 10-20.  Samalla pidennettiin ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikaa kahdella tunnilla aina klo 24 saakka.  Elokuvateatterit, teatterit ja näyttelykohteet voivat avata ovensa 1. heinäkuuta annettujen sääntöjen mukaisesti.  Tämä on hienoa, koska se tarkoittaa sitä, että meillä myös lapset pääsevät taas päivittäin ulkoilemaan. Kyllä viimeiset viikot jo tätä olen odottanutkin. Josko nyt päästäisiin normaaliin kesärytmiin ja lapsetkin nukahtaisivat iltaisin paremmin. Kamala huoli ollut heidän jaksamisestaan, kun välillä kello likenee jo yöllä yhtä, ennen kuin uni tulee, vaikka nukkumaan ollaan menty jo useita tunteja sitten. Aamulla kuitenkin on alkanut kouluohjelmat klo 8-10 aikoihin.   Tänään lapset olivat toista kertaa nyt tanssiharrastuksessaan, The Groove tanssistu...

Onhan tässä taas vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi jotain postaillin. Nyt ehkä olisi hyvä aika saada hieman eloa tähän blogiin ja kirjoitella kuulumisia Turkin Alanyasta. Nyt ollaan karanteenin 3.päivässä. Huomenna piti olla normi kauppapäivä, mutta mies ilmoitti, että karenteenia on pidennetty huomiselle. Eli ei siis liikuta huomennakaan minnekään. Onneksi meillä on kaikkea mahdollista kaapissa, joten ei pääse nälkä yllättämään. Kevät on tullut kuin varkain tässä koronan aikana. Kukat ovat puhjenneet kukkaan, siitepöly lentää ja allergiat vaivaavat. Lämpömittari näyttää yli +20 astetta joka päivä, myös niinä pilvisempinä ja sateisina aikoina. Auringossa lämpömittari kipuaa jo +30 asteeseen. Parvekkeella tulee paljon vietettyä aikaa aamusta iltaan. Turkissa yli 65- ja alle 20-vuotiaat ovat täyskaranteenissa, eli meillä se tarkoittaa, että tyttäret 10- ja 8 v ovat kotona 24/7. Koulua käydään kotoa käsin, opettajat lähettävät joka päivä tehtävät koulukirjoista, jotka tulee ...

Istun kesällä vanhempieni ja serkkuni vuokraaman asunnon parvekkeella. Viereisen asunnon parvekkeelle astelee pyyhe lanteilla oleva hieman yli parikymppinen turkkilainen poika. Samainen poika viettää muutamina päivinä siellä aikaa, hyvin vähäpukeisena. Joitain päiviä myöhemmin toinen nuori poika on istunut yöllä samaisella parvekkeella, kertoi serkkuni. Taas pari päivää myöhemmin kertoivat vanhempani nähneensä samaisessa asunnossa lähiravintolan nuoren pojan. Asunnossa siis asusteli muutamia viikkoja kaksi suomalaista naista, vanhempi viisissäkymmenissä ja nuorempi yli nelikymppinen. Tällä "nuoremmalla" tuntui kiirettä piisaavan. Eräs vanhempi nainen elättää nuorta miesystäväänsä kotimaastaan ja antaa tämän asua asunnossaan. Mies raahaa asunnolle nuoria naisia ja ystäviä bilettämään, mutta naisen tullessa koti on aina siisti ja tyhjä. Nainen vain ihmettelee suuria sähkölaskuja, kun miehenhän ei siellä asunnossa edes pitäisi paljoa aikaa ehtiä viettää. Mutta ai kuinka ihan...

Kesä loppui, syksy alkoi, niinhän se menee. Mutta ilmoista päätellen kyllä se kesä jatkuu täällä Alanyassa vielä täydellä teholla. Kuumaa piisaa ja ilmastointi huutaa kotona melkein vuorokauden ympäri. Mutta syksy on kuitenkin kalenterin mukaan saapunut ja itse odottelen innolla, josko sen mukana myös asuntokaupat vilkastuisivat. Syksyn tuloa olen odotellut myös siksi, että niin moni ihana ja tärkeä ihminen on tänne tulossa. Toiset pidemmäksi aikaa, toiset lyhyemmäksi mutta kuitenkin tulossa. Syksyn tulo on myös siitä mukava, että kausi hieman rauhoittuu ja suurin hulabaloo on takana. Täällä me lasten kanssa ollaan eletty aika lailla omissa oloissamme, rauhallista elämää keskellä turistikauden huippua. Mies on melkein yötä päivää töissä, eihän sitä paljoa näe, mutta sekin yhdessä vietetty aika onkin sitten sitä arvokkaampi. Vanhempi tytär aina sanoo; "isin pitää työskennellä, että saadaan rahaa". Hyvin on oppinut työn merkityksen =) Rahaa olisi kyllä kiva jostain saada p...

Turkki on viime päivinä päässyt otsikoihin kansainvälisesti. Hyvässä vai pahassa, miten kukin sen nyt ottaa. Itse näen että hyvässä, sillä Turkki ja turkkilaiset ovat nyt tehneet sen, mitä Suomessakin ihmisten pitäisi tehdä. Antaa äänensä kuulua hallituksen toimia vastaan. Mutta koska olen päättänyt, että blogissani en käsittele politiikkaa enkä kurdiasioita, joihin kyllä molempiin olisi paljonkin mielipiteitä, en nyt enempää tässä spekuloi näitä mellakoita. Alanyassa kuitenkaan ei suurempia mellakoita ole ollut ja ainakaan täällä länsipuolella on rauhallista. Ravintoloissa meno jatkuu päivästä iltaan samana, kaduilla ihmiset saavat kävellä rauhassa, lapset leikkivät onnellisina kaduilla ja puistoissa eikä mielenosoittajista ole ollut tietoakaan. Eilen tosin meillä sairastettiin, joten ei muutenkaan oltu ulkona mutta rauhallista on ollut. Elämä on muutoinkin ollut aika tasaista, lasten kanssa päivät on kulunut suurimmaksi osaksi pihalla kävellen, puistoissa leikkien ja Onnelassa istu...

Tuli vietettyä kuutisen viikkoa välillä Suomessa ja nyt taas takaisin täällä Alanyassa sunnuntaista saakka. Suomessa oli kiva käydä piipahtamassa, tai tulihan se reissu vähän aiottua pidemmäksi, kun kaksi viikkoa ensiksi vain ajateltiin olevamme. Se on kumma kun täältä Suomeen päin löytää halvalla lentoja, melkein puoli-ilmaiseksi, mutta Suomesta Alanyaan lentojen hinnat ovat päätähuimaavia tai halvoilla lennoilla tilaa on enää vain yhdelle hengelle. No mutta täällä sitä nyt ollaan Alanyassa. Sateista on ollut ja ukkosmyrskyt yöllä ovat pauhanneet. Tänään tosin ihan oli auringossa kuuma ja rinnuskin sai Onnelassa istuessa hieman väriä. Täällä tämä elämänrytmi on kyllä niin erilaista kuin Suomessa,että ainakin itse tykkään täällä aikaani viettää. Aluksi piti mennä vain lasten kanssa puistoon, mutta kun siellä kyllästyttiin olemaan, suuntasimme Onnelaan, jossa aika hurahti suomalaisten kanssa jutustellen. Tuli juttua siitä, miten täällä Alanyassa tapaa useampia ystäviä mitä Suomessa kos...

Kävin jokin aika sitten mielenkiintoisen keskustelun mieheni serkun kanssa. Keskustelimme lasten kasvatuksesta ja kasvatuksen tuloksista. Keskustelimme, miten vanhempien välinpitämättömyys ja itsekkyys voi joskus ottaa vallan ja lapsi siinä sivussa unohtuu. Mitä silloin tulisi tehdä? Onko rakkautta kuljettaa lasta pitkin kyliä, silloin kun lapsen jo pitäisi olla omassa sängyssään nukkumassa? Tai lapsi puolikuntoisena joutuu viettämään aikaansa sukulaisten tai ystävien luona vanhempien eläessä kadotettua nuoruuttaan. Mitä kun lapsi joutuu kokemaan vanhemman nyrkin iskut tai katsomaan vanhemman kännäämistä. Joskus vaan vanhemmat eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja vaikka muuten kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa. Siinä keskustellessamme, siirtyi puhe Suomen lastenhuoltoon. Kerroin hieman huostaanotoista ja niihin johtaneista yleisimmistä syistä. Kerroin siitä työstä jota näiden huostaanotettujen lasten vuoksi pyritään tekemään. Kerroin huostaanoton varjopuolista ja onnistumisen t...

Hieman pitää nyt mainostaa ystävien uutta ravintolaa, joka on juuri tänä talvena aukaistu ja joka pikkuhiljaa alkaa olemaan valmis suurta ensi- iltaansa varten, eli tätä uutta tulevaa sesonkia 2013. Onnela Alanya on Ceton ja Harunin uusi paikka, eli Seppo ja Harri, useimmille tutuiksi tulleet pojat Heikin Baarista tai Aleksin Baarista. He saivat kauan haaveilemansa unelman tehtyä ja avasivat oman ravintolan, jolle nimeksi päättivät antaa Onnela Alanya. Uskon että nimi on osuva paikalle, ainakin itse aina tulen hyvälle tuulelle ja tunnen oloni onnelliseksi vieraillessani kyseisessä ravintolassa. Tämän ravintolan tiimi on sen verran iloista porukkaa, että uskoisin paikan menestyvän ihan jo heidän vuokseen. Kaiken lisäksi he ovat luvanneet lisätä keittiön listalle joitain turkkilaisia ruokia, mikä on mielestäni positiivista. Harvoissa paikoissa, jos ei lasketa lokantaseja eli paikallisravintoloita, on turisteille tarjota muuta kuin sitä samaa tiettyä ruokalistaa, josta ainakin nämä ...

Taas yksi harmaanpuhuva päivä on takana. Lapset nukkuvat kuin tukit, onneksi. Mies pelaa netissä ja kiroilee kun pelit ei mene halutulla tavalla ja minä yliväsyneenä mietin, miksi vielä olen hereillä enkä nukkumassa :) Mutta siis ukkostaa, salamoi ja sataa... Ei se minua häiritse, vaikka täällä nuo jyrähdykset ovatkin aina omaa luokkaansa. Toisaalta on ihan mukavaakin näin sadesäällä. Olen aina nauttinut ukkosmyrskyistä jollain lailla. Sateella vain on omat huonot puolensa jotka pidemmän päälle hankaloittaa elämää. Aamuisin aina kun herää, raottaa silmiään jännittyneenä siitä, paistaako aurinko vai ei... eli päästäänkö pihalle ja saadaanko lämmintä vettä hanasta vai ei... Kuivuuko pyykit nopeasti vai ei... Miehen kanssa ollaan suunniteltu sellaisen mekanismin ostamista ylös vesitankkiin, että lämmin vesi virtaisi hanasta kuin hanasta olkoon ilma mitä on. Vielä ei olla aikaiseksi saatu. Onneksi kuitenkin on suihkussa lämmitin takaamassa lämpimän veden tulon päivittäin. Mutta tällä h...

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

Hyvästien jättäminen... Ei ole helppoa, mutta joskus niinkin on vain aika tehdä. On kyse sitten läheisen menetyksestä tai muusta lähdöstä. Tällä kertaa hyvästelyjen takana on ystävät, jotka melkein kuuden viikon jälkeen lähtivät takaisin koti - Suomeen. Muutama viikko siinä asusteltiin sulassa sovussa saman katon alla ja huomenna taas kun herää, tajuaa että eihän siellä vierashuoneessa kukaan enää nuku... Vielä kun odotukset oli korkealla, että ehkä kuitenkin eräs ystävä päättää viihtyä seurassamme edes viikon verran eteenpäin. Ei kuitenkaan toiveet toteutuneet tällä kertaa. Orpo olo siinä tulee, mutta onneksi elämä kantaa eteenpäin ja tuo taas uusia ilon ja onnen hetkiä jälleennäkemisten yhteydessä. Huomenaamulla sitä on taas rakkaita ihmisiä kotimaasta ympärillä. Alanyassa syksy tekee tuloaan, mutta hitaasti. Illat ovat jo selvästi "vilpoisempia" ja aurinko laskeutuu myös täällä entistä aikaisemmin. Osaltaan kesän päättymisen ajatteleminen tuo he...

Siitä on niin kauan kun olen viimeksi kirjoitellut, että... No nyt päätin vihdoinkin järjestää aikaa muutaman rivin rustaamiseen. Häistä taas tultiin hetki sitten ja sain neitokaisen nukahtamaan. Nyt saan itse hetken hengähtää ja nautiskella viimeisistä Suomen tuliaisista, joita runsas viikko sitten mukanani Alanyaan kannoin. Tarkoitus oli kyllä että mies saa Suomen suklaista nauttia, mutta omaan napaan on tainnut suurimmaksi osaksi Kismetit sun muut päätyä... Niin tosiaan, parin ja puolen viikon loma Suomessa päättyi jokin aika sitten ja takaisin Alanyaan lennettiin kera serkku-tytön. Viikko siinä sitten vierähti itselläkin vielä lomaillessa, kun otimme halvemmaksi käyneen pakettimatkan pelkkien lentojen sijasta. Hotelli sisältyi matkan hintaan ja siitä sitten otimme kaiken hyödyn irti. Joka aamu herättyämme suuntasimme Kleopatra Towerin uima-altaalle ja vietimme hotellilla aikaa aina alkuiltaan asti. Ruskettuakin taidettiin ainakin jonkin verran. Muutoinkin oli ihanaa kun ei tarvin...

Vihdoin sateet ovat väistyneet auringon tieltä, uskoisin. Parisen päivää loppuviikosta satoi kaatamalla, mutta nyt aurinko paistaa lämpimästi ja tänään tuntui jopa itseasiassa olevan paikkapaikoin hieman jo kuuma neuletakki päällä! Turisteja on tullut lisää, suurin osa yhä iäkkäämpiä rouvia ja herroja, mutta myös perheitä olen bongaillut siellä sun täällä. Kahvilat täyttyvät niin turisteista kuin paikallisistakin ja turkkilaiset miehet ovat jalkautuneet paikallisiin kahviloihin pelailemaan korttia tai okeyta, tupakkia ja teetä siemaillen. Hotellit, ravintolat ja kaupat ovat valmistautumassa kesän turistikauteen ja vasaran pauke sekä hitsausäänet ovat  arkipäivää joka puolella kaupunkia. Heikin baarin faneille tiedoksi että paikka avautuu kuulemani mukaan 14.päivä tätä kuuta eli vajaan kahden viikon päästä. Tänään siitä ohitse kävellessäni huomasin, että tien toiselle puolelle ollaan avaamassa todennäköisemmin Deturin toimistoa. Ainakin liikehuoneiston yläpuolelle oli tullu...

Pitkästä aikaa palaillaan taas kirjoittelujen pariin. Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja syksy vaihtunut talveen. Suomessa tuli vietettyä parisen kuukautta ja nyt uudeksi vuodeksi takaisin taas Alanyaan. Suomessa vietetty aika oli antoisa ja kerrankin sai nauttia kunnon talvesta pakkasineen kaikkineen. Täällä Alanyassa alkaa jo pikkuhiljaa päivisin olemaan kevään tuntua ilmassa, ja vihdoinkin sadepilvet ovat siirtyneet auringon tieltä. Päivisin on jo sen verran lämmin, että takkia ei tarvitse aina päälleen laittaa ja jokunen päivä sitten lämpömittari näytti lukemaa +23 vielä kuuden aikaa illalla. Kyllä silti iltaisin auringon laskettua on vielä lämpimästi puettava päälle, talvitakki ja hanskat ovat hyvät varusteet ja tietenkin pikkuneidillä myös pipo. Kosteus kun saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Sisätiloissa on pakko olla jonkinmoinen lämmitys, muuten saa varmasti palella! Yleisin lämmityskeino on puulämmitteinen "uuni" soba. Se asetetaan talveksi...

Oli ihan pakko kirjoittaa Heikin Baarista, kun tuossa edellispäivänä googlettaessani Alanyasta juttuja ihan omaksi huvikseni, huomasin taas kuinka suosittu keskustelunaihe tuo kyseinen baari keskustelupalstoilla on. Itse olen ensimmäisellä lomamatkallamme asunut hotellissa aivan Heikkilän vieressä, tuolloin tosin Heikin Baaria ei ollut olemassa vaan kyseinen paikka oli Dino´s restaurant. Kului vuosia ennenkuin taas kävin kyseisessä paikassa ja silloin ravintola oli jo muuttunut suomalaisten suosimaksi karaokebaariksi. Heikin Baarihan on kuuluisa siitä, että siellä palvelu pelaa suomenkielellä, omistaja Heikki on asunut vuosia Suomessa pienestä lähtien ja kahvi on aina takuuvarmasti Juhla Mokkaa tai ainakin suomalaista merkkiä. Kaikki halukkaat pääsevät laulamaan karaokea suomeksi joka päivä. Tämä kyseinen baari tuntuu olevan innoittajana monien ja taas monien keskustelupalstojen lukijoiden kommentteihin. Niin hyviä kuin huonoja mielipiteitä tuntuu riittävän, puolesta ja vastaan....

Viikko on ollut melkoinen. Mies oli töissä yötä päivää ja itse olen kotosalla suurimman osan viikosta viettänyt pikkuneidin kanssa, jonka päivät ovat olleet nyt hieman itkuisia. Johtuneeko sitten hampaiden tulosta, kun nyt pari päivää on kuume vaivannut. No olemme me sentään ehtineet jotain kivaakin tehdä. Keskiviikkona olimme neitosen kanssa Sifalar hotellin altaalla uimassa ja nautimme ystäviemme kanssa mukavasta iltapäivästä jutustellen niitä näitä. Torstaina sitten istuskelimme iltaa parhaan turkkilaisen ystävättäreni (joka on myös mieheni serkku), sekä toisen serkun kanssa miehen tädin luona. Siemailimme teetä parvekkeella syömisen jälkeen ja nautimme ihanasta tuulenvireestä sekä mahtavista maisemista ympärillämme. Toisella puolella vuoret kietoivat meidät syliinsä, toisella taas saimme ihastella Kale linnoituksen valaistusta. Kale linnoitus ikään kuin vartioi Alanyaa ja sen sijainti vuorella joka jakaa Alanyan kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen, varmistaa sen että li...

Alanya on Turkin suosituimpia lomakohteita ja täällä kesäkuukausina väkiluku kasvaakin noin kolminkertaiseksi. Turistien lisäksi kesällä tänne saapuu turkkilaisia vähän joka puolelta Turkkia työtä tekemään ja ansaitsemaan elantoaan talvea varten. Siitä ehkä toisella kertaa enemmän kirjoittelen, mutta nyt pikaisesti Alanyan elämää ympäri vuorokauden. Kesällä Alanya herää kuin talvihorroksesta. Kesäkuukausina ei ole päivää, jolloin ei olisi hulinaa ja vilskettä. Minusta tämä on ihanaa!!! Aina on jotain tekemistä ja katseltavaa. Päivällä ihmiset loikoilevat rannalla tai hotellien uima-altailla. Alkuillasta ihmisvilinä on siirtynyt kaduille ja kauppoihin, sekä basaarialueelle, joissa työntekijät tekevät ahkerasti kauppaa ja turistit tinkaavat teekupposet kädessä. Ravintolat täyttyvät illalla ihmisistä auringon laskettua ja ihana valomeri syttyy pimeän tullen. Sataman discot heräävät eloon hieman ennen puoltayötä. Musiikki pauhaa ja ilo raikaa. Discoissa soi viimeisimmät kesähi...

Tänään menimme koko perheen voimalla rannalle uimaan. Sai pikkuneitikin ensimmäisen kerran astua rantahiekalle sekä kokeilla merivettä. Tuntui kovasti nauttivan olostaan. Ja mikäpäs siinä, sen verran ihanaa oli tuo vesi, sopivan lämmintä ja sametinpehmeää. Ranta oli jo melko hiljainen, koska menimme sinne vasta kuuden jälkeen illalla. Joitakin turisteja oli vielä paikalla, mutta lähinnä paikalliset nauttivat rannallaolosta siihen aikaan illasta. Alanyassa on kaksi rantaa, itäinen ranta ja Kleopatra ranta länsipuolella. Itse asumme länsipuolella, joten käymme luonnollisesti Kleopatran rannalla. Meiltä kotoa rannalle on vain 100metriä, jos sitäkään, mutta harmillisen vähän sitä on tullut meressä uiskentelusta tai auringonotosta nautittua. Pitäisi ehkä useammin käydä itseään paahtamassa, kun melko kalpea yhä olen vaikka täällä asustankin. Kateellisena aina katselen turisteja, jotka toiset ovat ruskeita kuin pavut. Toisaalta kyllä en ole mikään auringonottaja, kun en jaksa siellä r...

Nyt on jo keskiyö ja täällä yhä kuuma kuin mikä! Ilmastointi suhisee päällä melkein 24/7 ja nukumme kaikki pikkuruisessa olohuoneessamme, jossa tällä hetkellä on ainoa kunnon ilmastointi. No, huomenna pitäisi mennä katselemaan ilmastointilaitetta myös makuuhuoneeseen... siis maanantaita tarkoitan. Toivotaan että tämä aikomus todella toteutuu, sillä mieheni tuntuu nykyään olevan sellainen "I will" mies... Eli asiat tehdään omalla painollaan, eikä nyt ja heti. Nyt olohuoneemme on täynnä tavaraa, kuten petivaatteita, omia, miehen ja lapsen vaatteita, lapsen leluja, vaipanvaihtoalustaa jne...Samaisessa olohuoneessa sijaitsee myös ruokapöytämme ja tietenkin tietokone, joten olohuone on saanut uuden merkityksen sekatavarahuoneena. Itselle asia on melkoinen kauhistus, sillä yleensä en vastaavaa sekamelskaa kauaa katsele. Nyt on vain nöyrrytty kuumuuden edessä. Mutta onneksi ei tätä kuumuutta enää kauaa pitäisi jatkua, kait. Yleensä elokuun jälkeen tai jo puolenvälin...