Nyt ehkä olisi hyvä aika saada hieman eloa tähän blogiin ja kirjoitella kuulumisia Turkin Alanyasta.
Nyt ollaan karanteenin 3.päivässä. Huomenna piti olla normi kauppapäivä, mutta mies ilmoitti, että karenteenia on pidennetty huomiselle. Eli ei siis liikuta huomennakaan minnekään. Onneksi meillä on kaikkea mahdollista kaapissa, joten ei pääse nälkä yllättämään.
Kevät on tullut kuin varkain tässä koronan aikana. Kukat ovat puhjenneet kukkaan, siitepöly lentää ja allergiat vaivaavat. Lämpömittari näyttää yli +20 astetta joka päivä, myös niinä pilvisempinä ja sateisina aikoina. Auringossa lämpömittari kipuaa jo +30 asteeseen.
Parvekkeella tulee paljon vietettyä aikaa aamusta iltaan.
Turkissa yli 65- ja alle 20-vuotiaat ovat täyskaranteenissa, eli meillä se tarkoittaa, että tyttäret 10- ja 8 v ovat kotona 24/7. Koulua käydään kotoa käsin, opettajat lähettävät joka päivä tehtävät koulukirjoista, jotka tulee tehdä ja television tai netin kautta seurataan tunnin verran kahdesta eri oppiaineesta opittavia aiheita. Kirjanlukemista tiettyinä kellonaikoina ja verkkotehtäviä. Lisäksi olisi hyvä tehdä kaikenlaisia tieteellisiä kokeiluja, piirustuksia ja muita ekstra tehtäviä tai harjotteita. Välillä tuntuu, että kaikki liikenevä aika meneekin näiden koulujuttujen kanssa.
Tänään on sunnuntai ja siitä harvinainen päivä, että meillä ei ole kummallakaan lapsella kotitehtäviä. Yleensä vanhemmalla neidillä on jokaiselle päivälle useampi läksytehtävä, myös sunnuntaille. Vappupäivä kun sattui olemaan vapaa, eli silloin ei tullut opetusta televisiosta, tyttö kuvitteli jo eilen olevan sunnuntai ja teki kaikki viikonlopun läksynsä päivää aikaisemmin :)
Nyt siis saadaan vaan olla, eikä minunkaan tarvitse patistaa ketään läksyjen tekoon.
Varmaan ensimmäinen päivä koko tänä aikana kun ollaan oltu kotosalla, ilman että päivä olisi kulunut jotain touhuten. Ihanaa.
Muuten aika kuluu kirjaa lukien, nettiä selaten, ruokaa tehden ja pyykkiä pesten sekä siivoten. Tylsää hetkeä ei vielä ole tullut ja lapsetkin ovat hienosti sopeutuneet tähän uuteen eloon neljän seinän sisällä. Itselleni päivän paras hetki on se kun pääsen käymään lähikaupassa ja nauttia edes pienen hetken ulkona olosta.
Henkityssuojainta kuitenkin joutuu käyttämään kun menee ostoksille. Hengityssuojain on täällä Alanyassa, kuten koko Turkissa, pakollinen kun olet asioilla mm. marketissa, apteekissa, pankissa, käytät julkisia kulkuneuvoja tai jos vaikka henkilöautossa kulkiessa matkustajia on enemmän kuin yksi. Valtio päätti jakaa jokaiselle kansalaiselle, joita ulkonaliikkumiskielto ei koske, ilmaisia suojaimia ja vihdoin pitkän odottamisen jälkeen apteekeista sai haettua muutama viikko sitten 5 ilmaista suojainta/ henkilö.
Sen käyttö on ymmärrettävää, mutta niin ärsyttävää. Kertakäyttöisen suojaimen kanssa tuntuu, ettei meinaa henkeä saada, mitään ei meinaa nähdä kun suojain tuntuu vievän kaiken keskittymiskyvyn ja liukua nenänvartta ylöspäin silmien rajaan. Jos vetää suojainta alas se ei peitä nenää...
Itse olenkin nyt käyttänyt niin sanottua Nano maskia, joka on tehty neopreenistä eli kansankielellä sukelluspukukankaasta. Sitä on mielyttävämpi käyttää, mutta sen pesuohje hieman mietityttää; 30 asteessa pesusuositus... Olen kyllä itse käyttänyt keitettyä vettä sen maskin puhdistamiseen.
Täällä kovin odotellaan tilanteen hellittävän ja normaaleihin rutiineihin palaamista. Se koska näin tapahtuu jää odotettavaksi. Sillä aikaa nyt vaan nautitaan hiljaisuudesta, rauhasta ja kotona olosta. Miten pää kestää, mitä muutoksia on tulossa, miten tämä kaikki vaikuttaa taloudellisesti... siinäpä taas miettimisen aihetta.
Koitan päivitellä blogiani hieman ahkerammin tästä lähtien, ollaan siis kuulolla taas piakkoin!
Kommentit
Lähetä kommentti