Elämää Turkin Rivieralla

Hieman pitää nyt mainostaa ystävien uutta ravintolaa, joka on juuri tänä talvena aukaistu ja joka pikkuhiljaa alkaa olemaan valmis suurta ensi- iltaansa varten, eli tätä uutta tulevaa sesonkia 2013. Onnela Alanya on Ceton ja Harunin uusi paikka, eli Seppo ja Harri, useimmille tutuiksi tulleet pojat Heikin Baarista tai Aleksin Baarista. He saivat kauan haaveilemansa unelman tehtyä ja avasivat oman ravintolan, jolle nimeksi päättivät antaa Onnela Alanya. Uskon että nimi on osuva paikalle, ainakin itse aina tulen hyvälle tuulelle ja tunnen oloni onnelliseksi vieraillessani kyseisessä ravintolassa. Tämän ravintolan tiimi on sen verran iloista porukkaa, että uskoisin paikan menestyvän ihan jo heidän vuokseen. Kaiken lisäksi he ovat luvanneet lisätä keittiön listalle joitain turkkilaisia ruokia, mikä on mielestäni positiivista. Harvoissa paikoissa, jos ei lasketa lokantaseja eli paikallisravintoloita, on turisteille tarjota muuta kuin sitä samaa tiettyä ruokalistaa, josta ainakin nämä ...

Vihdoin sateet ovat väistyneet auringon tieltä, uskoisin. Parisen päivää loppuviikosta satoi kaatamalla, mutta nyt aurinko paistaa lämpimästi ja tänään tuntui jopa itseasiassa olevan paikkapaikoin hieman jo kuuma neuletakki päällä! Turisteja on tullut lisää, suurin osa yhä iäkkäämpiä rouvia ja herroja, mutta myös perheitä olen bongaillut siellä sun täällä. Kahvilat täyttyvät niin turisteista kuin paikallisistakin ja turkkilaiset miehet ovat jalkautuneet paikallisiin kahviloihin pelailemaan korttia tai okeyta, tupakkia ja teetä siemaillen. Hotellit, ravintolat ja kaupat ovat valmistautumassa kesän turistikauteen ja vasaran pauke sekä hitsausäänet ovat  arkipäivää joka puolella kaupunkia. Heikin baarin faneille tiedoksi että paikka avautuu kuulemani mukaan 14.päivä tätä kuuta eli vajaan kahden viikon päästä. Tänään siitä ohitse kävellessäni huomasin, että tien toiselle puolelle ollaan avaamassa todennäköisemmin Deturin toimistoa. Ainakin liikehuoneiston yläpuolelle oli tullu...

Oli ihan pakko kirjoittaa Heikin Baarista, kun tuossa edellispäivänä googlettaessani Alanyasta juttuja ihan omaksi huvikseni, huomasin taas kuinka suosittu keskustelunaihe tuo kyseinen baari keskustelupalstoilla on. Itse olen ensimmäisellä lomamatkallamme asunut hotellissa aivan Heikkilän vieressä, tuolloin tosin Heikin Baaria ei ollut olemassa vaan kyseinen paikka oli Dino´s restaurant. Kului vuosia ennenkuin taas kävin kyseisessä paikassa ja silloin ravintola oli jo muuttunut suomalaisten suosimaksi karaokebaariksi. Heikin Baarihan on kuuluisa siitä, että siellä palvelu pelaa suomenkielellä, omistaja Heikki on asunut vuosia Suomessa pienestä lähtien ja kahvi on aina takuuvarmasti Juhla Mokkaa tai ainakin suomalaista merkkiä. Kaikki halukkaat pääsevät laulamaan karaokea suomeksi joka päivä. Tämä kyseinen baari tuntuu olevan innoittajana monien ja taas monien keskustelupalstojen lukijoiden kommentteihin. Niin hyviä kuin huonoja mielipiteitä tuntuu riittävän, puolesta ja vastaan....

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa. Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viih...

Ei ole ehtinyt muutamaan päivään kirjoittelemaan, mutta nyt olen taas täällä. Viikko sitten ystävämme Suomesta tulivat kolmeksi viikoksi Alanyaan, mikä on ihanaa kun saa nähdä tuttuja kasvoja ja vielä jutella sujuvasti suomeksi. Olen siis ollut melko kiireinen viimeiset päivät. Tai no, kiireinen ja kiireinen, mutta laiskotellut kyllä. Koti on odottanut siivoamista jo jonkin aikaa. Tänään sentään sain pölyt pyyhittyä ja koneellisen pyykkiä pestyä. Mutta muuten olenkin sitten vain kahvitellut kavereiden kanssa, joko meillä tai Heikin Baarissa. Erään toisen suomalaisnaisen kanssa olen käynyt istumassa iltaa satamassa ja syömässä fajitasia La Luna ravintolassa. On ihanaa vain saada jutustella niitä näitä, tyttöjen höpinöitä. Turkkilaisten naisten kanssa sekin onnistuu, mutta kielimuurin takia, ei vitsit tai tarinat ihan aivan yhtä hyvin uppoa kuin omalla kotikielellä. Turkin kieli nyt on petraantunut ja suurimman osan puheista kyllä ymmärrän, mutta puhuminen on välillä hankalaa. Kyllä ...