Siirry pääsisältöön

Itkua ja iloa

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa.
Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viihdytti neitoa videopuhelun välityksellä.
Loppujen lopuksi pääsimme ulos ja siellä saimme kumpikin olostamme nauttia. Kaiken lisäksi näin pitkästä aikaa vanhoja hyviä ystäviäni, joita en ole vuosiin tavannut, mutta Facebookissa pitänyt yhteyttä. Olo tuntui heti kotoisalta kun sain heidän kanssaan hetken viettää aikaa. Isiäkin neiti pääsi tervehtimään, kun tämä sattui saman kadun varrella olevassa ravintolassa illallistaa pomonsa ja työtoverinsa kanssa.
Iltamme neidin kanssa jatkui Heikin Baarissa, jossa kävin kanakeittoa syömässä ja ammentamassa taas itseeni Suomi spirittiä. Hyvillä ja levollisin mielin palasimme kotiin, odottamaan mitä huominen tuopi tullessaan. Hyvää yötä tai iyi geceler tältä erää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, ...

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme...