Elämää Turkin Rivieralla

 Koronakesä ja hellesyksy  Tämä kausi on mennyt jännittäessä ja odottaessa. Ensiksi odotettiin karanteenien päättymistä, sitten turistien tuloa ja kauden alkua, vaikka myöhässä ja nyt koulun alkamista.  Koulut alkoivat kyllä elokuun viimeinen päivä etäopetuksella ja tarkoitus olisi, että kouluun pääsisi 21. syyskuuta, mutta paljon on epätietoisuutta ja epäuskoa että koulut alkaisivat tänä vuonna.  Nyt oli koulujen alkua siirretty, eli ensimmäiset luokat aloittavat 21.9. ja muut näillä näkymin 12.10. Itse olen sitä mieltä, että saisivat alkaa, sillä etäopiskelu kahden lapsen kanssa ei ole mitään herkkua. Omat työt kärsii ja energiaa kuluu läksyihin. Pienempi kolmasluokkalainen kun ei koe että etäopiskelu olisi kunnon opiskelua ja läksyjä ei tarvitsisi tehdä hänen mielestään...  Toinen lapsista meni nyt viidennelle luokalle, eli keskikouluun ja näin ollen vaihtui koulu, opettaja ja luokkakaverit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta nyt ollaan tutustuttu vain...

Turkki on viime päivinä päässyt otsikoihin kansainvälisesti. Hyvässä vai pahassa, miten kukin sen nyt ottaa. Itse näen että hyvässä, sillä Turkki ja turkkilaiset ovat nyt tehneet sen, mitä Suomessakin ihmisten pitäisi tehdä. Antaa äänensä kuulua hallituksen toimia vastaan. Mutta koska olen päättänyt, että blogissani en käsittele politiikkaa enkä kurdiasioita, joihin kyllä molempiin olisi paljonkin mielipiteitä, en nyt enempää tässä spekuloi näitä mellakoita. Alanyassa kuitenkaan ei suurempia mellakoita ole ollut ja ainakaan täällä länsipuolella on rauhallista. Ravintoloissa meno jatkuu päivästä iltaan samana, kaduilla ihmiset saavat kävellä rauhassa, lapset leikkivät onnellisina kaduilla ja puistoissa eikä mielenosoittajista ole ollut tietoakaan. Eilen tosin meillä sairastettiin, joten ei muutenkaan oltu ulkona mutta rauhallista on ollut. Elämä on muutoinkin ollut aika tasaista, lasten kanssa päivät on kulunut suurimmaksi osaksi pihalla kävellen, puistoissa leikkien ja Onnelassa istu...