Siirry pääsisältöön

Näin sitä elellään

Ei ole ehtinyt muutamaan päivään kirjoittelemaan, mutta nyt olen taas täällä.
Viikko sitten ystävämme Suomesta tulivat kolmeksi viikoksi Alanyaan, mikä on ihanaa kun saa nähdä tuttuja kasvoja ja vielä jutella sujuvasti suomeksi.
Olen siis ollut melko kiireinen viimeiset päivät. Tai no, kiireinen ja kiireinen, mutta laiskotellut kyllä. Koti on odottanut siivoamista jo jonkin aikaa. Tänään sentään sain pölyt pyyhittyä ja koneellisen pyykkiä pestyä.
Mutta muuten olenkin sitten vain kahvitellut kavereiden kanssa, joko meillä tai Heikin Baarissa. Erään toisen suomalaisnaisen kanssa olen käynyt istumassa iltaa satamassa ja syömässä fajitasia La Luna ravintolassa. On ihanaa vain saada jutustella niitä näitä, tyttöjen höpinöitä.
Turkkilaisten naisten kanssa sekin onnistuu, mutta kielimuurin takia, ei vitsit tai tarinat ihan aivan yhtä hyvin uppoa kuin omalla kotikielellä. Turkin kieli nyt on petraantunut ja suurimman osan puheista kyllä ymmärrän, mutta puhuminen on välillä hankalaa. Kyllä small talk luonnistuu ja vähän syvempikin keskustelu on mahdollista, mutta eihän sitä fiilistä mikään voita kun suomenkielellä saa jutustella!

Eilen tuli käytyä siellä Sapaderen kanyonissa, joka on tuttu Nelosen Matkaoppaat sarjastakin. Toiset tykkäävät ja toiset haukkuvat, mutta itse nautin kovin siellä olosta. Maisemat olivat upeita ja jo matkalla sinne istahdimme hetkeksi matkan varrella sijaitsevaan pikku Gözleme ravintolaan, jota eräs turkkilainen pariskunta piti oman kotinsa edustalla. Nainen siinä leipoi meille syötäväksi tuoretta gözlemeä eli ohuen vehnätaikinan sisälle oli laitettu fetajuustoa, persiljaa, chilipippuria, persiljaa sekä kaalia. Tämä gözleme oli melko erilainen mitä yleensä olen syönyt, sillä yleensä sisällä on ollut vain fetaa ja persiljaa tai perunaa. Mutta siis erilaisia variaatioita löytyy. Aina oppii jotain uutta.
Sen jälkeen vierailimme turkkilaisessa kodissa, saimme kotiinvietäväksi Ada cayta eli keltaista teetä ja moskeijaankin taksikuskimme olisi meidät vienyt jos meillä olisi ollut vaan aikaa, mutta aikataulumme oli hieman tiukka, joten moskeijan jätimme väliin.
Meitä siis oli seitsemän hengen porukka sekä kaksi lapsukaista. Ystäväni oli tilannut tutun taksikuskin meitä kuljettamaan.
Sapaderen kanyon oli kaunis paikka. Siellä jylhien maisemien keskellä tunsi itsensä kovin pieneksi. Vesiputousten pauhu ja joen solina sekä sirkkojen sirinä johdattivat meitä läpi kanjonin. Uskaliaimmat kastautuivat kylmään jokiveteen vilvoittelemaan, itse tyydyin kasvojani sekä käsiäni hieman kastamaan veteen pyyhkiäkseni enimmät hiet pois. Kivasti kuntoiluakin siinä samalla sai, kun pientä loivaa ylämäkeä oli kanjoniin meno, varsinkin kun pikkuneiti oli rintarepussa kannettavana, mutta takaisintulo sitten olikin jo joutuisampaa.  Lopuksi kävimme vielä syömässä Alanyan keskustan lähellä olevassa Flash ravintolassa, joka on varsinkin paikallisten sekä sataman discojen sekä ravintolatyöntekijöiden suosiossa.
Reissun jälkeen oli väsynyt mutta tyytyväinen.

Nukkumaan olisi mieli tehnyt aikaisin, mutta ei ihan onnistunut, kun meille tultiin vihdoin ja viimein asentamaan uusi hana suihkuun. No, ihan niin sutjakkaasti sen asentaminen ei käynyt, mutta onneksi nyt meillä on uusi hana ja vessapyttyynkin saimme uuden säiliön vanhan rikkinäisen tilalle :) Keittiöremonttia silti yhä odotan kuin kuuta nousevaa!
Tänään jätimme neidin baba-annelle, eli miehen äidille hoitoon ja lähdimme kahvittelemaan läheiseen kahvilaan mieheni kanssa. Onhan se välillä mukavaa kahdestaankin viettää aikaa. Uusi kahvinkeitinkin ostettiin, vanhasta kun meni pannu rikki parisen päivää sitten sitä tiskatessa. Heikin Baarissa on sitten käyty nyt kahvittelemassa, sieltä kun saa aitoa suomalaista Juhla Mokkaa. No nyt onneksi saa kotona aamukahvit ja ystävätkin voidaan taas kutsua meille kahville näin suomalaisittain.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo mie

Alanya ja Heikin Baari

Oli ihan pakko kirjoittaa Heikin Baarista, kun tuossa edellispäivänä googlettaessani Alanyasta juttuja ihan omaksi huvikseni, huomasin taas kuinka suosittu keskustelunaihe tuo kyseinen baari keskustelupalstoilla on. Itse olen ensimmäisellä lomamatkallamme asunut hotellissa aivan Heikkilän vieressä, tuolloin tosin Heikin Baaria ei ollut olemassa vaan kyseinen paikka oli Dino´s restaurant. Kului vuosia ennenkuin taas kävin kyseisessä paikassa ja silloin ravintola oli jo muuttunut suomalaisten suosimaksi karaokebaariksi. Heikin Baarihan on kuuluisa siitä, että siellä palvelu pelaa suomenkielellä, omistaja Heikki on asunut vuosia Suomessa pienestä lähtien ja kahvi on aina takuuvarmasti Juhla Mokkaa tai ainakin suomalaista merkkiä. Kaikki halukkaat pääsevät laulamaan karaokea suomeksi joka päivä. Tämä kyseinen baari tuntuu olevan innoittajana monien ja taas monien keskustelupalstojen lukijoiden kommentteihin. Niin hyviä kuin huonoja mielipiteitä tuntuu riittävän, puolesta ja vastaan.

Naiset Alanyassa

Ajattelin jakaa hieman vuosien saatossa tehtyjä huomioitani nuorista turkkilaisista naisista täällä Alanyassa. Monesti ajatellaan, että turkkilaisilla naisilla ei ole oikeuksia ja että miehet alistavat heitä. Naiset ovat kotiäitejä ja -vaimoja, jotka tekevät kaiken niinkuin mies tahtoo. Onhan näitäkin tapauksia pilvin pimein ja riippuen siitä missäpäin Turkissa asustellaan. Mutta paljon naisen asemaan vaikuttaa myös perhe ja sen tavat, mutta myös ystäväpiiri. Huomattavaa myös on se, että nuoret ja nuoret naiset ovat irtautuneet ajan saatossa yhä enemmän perheidensä vanhoillisesta elämäntavasta. Oman kokemukseni mukaan, nuoriso viettää yhä enemmän aikaa yhdessä, pojat ja tytöt keskenään. Myös nuorten romanssit eivät enää paljoa eroa länsimaalaisen nuoren seurustelusuhteesta. Nuoret tytöt saattavat avoimesti kävellä käsikädessä rakkaansa kanssa teitä pitkin, pelkäämättä. Kahviloissa näkee paljon nuoria pareja tiukasti toisiinsa kiinniliimautuneena. Välillä halitaan ja pusutellaankin. N