Siirry pääsisältöön

Tekstit

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, ...
 Koronakesä ja hellesyksy  Tämä kausi on mennyt jännittäessä ja odottaessa. Ensiksi odotettiin karanteenien päättymistä, sitten turistien tuloa ja kauden alkua, vaikka myöhässä ja nyt koulun alkamista.  Koulut alkoivat kyllä elokuun viimeinen päivä etäopetuksella ja tarkoitus olisi, että kouluun pääsisi 21. syyskuuta, mutta paljon on epätietoisuutta ja epäuskoa että koulut alkaisivat tänä vuonna.  Nyt oli koulujen alkua siirretty, eli ensimmäiset luokat aloittavat 21.9. ja muut näillä näkymin 12.10. Itse olen sitä mieltä, että saisivat alkaa, sillä etäopiskelu kahden lapsen kanssa ei ole mitään herkkua. Omat työt kärsii ja energiaa kuluu läksyihin. Pienempi kolmasluokkalainen kun ei koe että etäopiskelu olisi kunnon opiskelua ja läksyjä ei tarvitsisi tehdä hänen mielestään...  Toinen lapsista meni nyt viidennelle luokalle, eli keskikouluun ja näin ollen vaihtui koulu, opettaja ja luokkakaverit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta nyt ollaan tutustuttu vain...

Paluu normaaliin arkeen

  Hip hei, tänään on onnen päivä!  Eilen tuli illalla tieto, että 3 kuukautta kestänyt ulkonaliikkumiskielto lapsilta on purettu ja yli 65- vuotiaatkin pääsevät ulkoilemaan päivittäin klo 10-20.  Samalla pidennettiin ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikaa kahdella tunnilla aina klo 24 saakka.  Elokuvateatterit, teatterit ja näyttelykohteet voivat avata ovensa 1. heinäkuuta annettujen sääntöjen mukaisesti.  Tämä on hienoa, koska se tarkoittaa sitä, että meillä myös lapset pääsevät taas päivittäin ulkoilemaan. Kyllä viimeiset viikot jo tätä olen odottanutkin. Josko nyt päästäisiin normaaliin kesärytmiin ja lapsetkin nukahtaisivat iltaisin paremmin. Kamala huoli ollut heidän jaksamisestaan, kun välillä kello likenee jo yöllä yhtä, ennen kuin uni tulee, vaikka nukkumaan ollaan menty jo useita tunteja sitten. Aamulla kuitenkin on alkanut kouluohjelmat klo 8-10 aikoihin.   Tänään lapset olivat toista kertaa nyt tanssiharrastuksessaan, The Groove tanssistu...

Kevätvalmisteluja

Sesongin alkua kovin jo odotellaan monilla tahoilla. Ilmojen lämmetessä, huomaa miten ihmiset ovat alkaneet siirtyä pikku hiljaa kodeistaan kaduille. Autoliikenne on vilkkaampaa kuin muutama viikko sitten.  Nyt yli 65- vuotiaat ja alle 20- vuotiaat pääsevät tiettyinä päivinä ulkoilemaan muutamaksi tunniksi ja ainakin keskiviikkona kun lasten kanssa oltiin liikkeellä, rantatie oli täynnä väkeä ja uimarannoilla otettiin aurinkoa ja jotkut pulikoivat meressäkin. Kaikki tämä on kuitenkin edelleen kiellettyä sakkojen uhalla. Itse vaan toivon, ettei tämä ajattelemattomuus päädy siihen, että kieltoja taas tiukennetaan.  Viimeksi pari päivää sitten kaupassa käydessäni, työntekijällä eikä muutamalla asiakkaalla ollut maskia, vaikka sen käytöstä edelleenkään ei ole luovuttu.  Mutta turistikauteen... Tänä vuonnahan korona sekoitti kaiken. Juuri kun sesonkia oltiin käynnistämässä, lennot peruttiin, rajat suljettiin ja ulkonaliikkumiskielto tuli viikonlopuille, yli 65 v. ja alle 20 v....

Koronan aikaan kotona Alanyassa

Onhan tässä taas vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi jotain postaillin. Nyt ehkä olisi hyvä aika saada hieman eloa tähän blogiin ja kirjoitella kuulumisia Turkin Alanyasta. Nyt ollaan karanteenin 3.päivässä. Huomenna piti olla normi kauppapäivä, mutta mies ilmoitti, että karenteenia on pidennetty huomiselle. Eli ei siis liikuta huomennakaan minnekään. Onneksi meillä on kaikkea mahdollista kaapissa, joten ei pääse nälkä yllättämään. Kevät on tullut kuin varkain tässä koronan aikana. Kukat ovat puhjenneet kukkaan, siitepöly lentää ja allergiat vaivaavat. Lämpömittari näyttää yli +20 astetta joka päivä, myös niinä pilvisempinä ja sateisina aikoina. Auringossa lämpömittari kipuaa jo +30 asteeseen. Parvekkeella tulee paljon vietettyä aikaa aamusta iltaan. Turkissa yli 65- ja alle 20-vuotiaat ovat täyskaranteenissa, eli meillä se tarkoittaa, että tyttäret 10- ja 8 v ovat kotona 24/7. Koulua käydään kotoa käsin, opettajat lähettävät joka päivä tehtävät koulukirjoista, jotka tulee ...

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme...

Miestenmetsästystä

Istun kesällä vanhempieni ja serkkuni vuokraaman asunnon parvekkeella. Viereisen asunnon parvekkeelle astelee pyyhe lanteilla oleva hieman yli parikymppinen turkkilainen poika. Samainen poika viettää muutamina päivinä siellä aikaa, hyvin vähäpukeisena. Joitain päiviä myöhemmin toinen nuori poika on istunut yöllä samaisella parvekkeella, kertoi serkkuni. Taas pari päivää myöhemmin kertoivat vanhempani nähneensä samaisessa asunnossa lähiravintolan nuoren pojan. Asunnossa siis asusteli muutamia viikkoja kaksi suomalaista naista, vanhempi viisissäkymmenissä ja nuorempi yli nelikymppinen. Tällä "nuoremmalla" tuntui kiirettä piisaavan. Eräs vanhempi nainen elättää nuorta miesystäväänsä kotimaastaan ja antaa tämän asua asunnossaan. Mies raahaa asunnolle nuoria naisia ja ystäviä bilettämään, mutta naisen tullessa koti on aina siisti ja tyhjä. Nainen vain ihmettelee suuria sähkölaskuja, kun miehenhän ei siellä asunnossa edes pitäisi paljoa aikaa ehtiä viettää. Mutta ai kuinka ihan...

Tervetuloa syksy!

Kesä loppui, syksy alkoi, niinhän se menee. Mutta ilmoista päätellen kyllä se kesä jatkuu täällä Alanyassa vielä täydellä teholla. Kuumaa piisaa ja ilmastointi huutaa kotona melkein vuorokauden ympäri. Mutta syksy on kuitenkin kalenterin mukaan saapunut ja itse odottelen innolla, josko sen mukana myös asuntokaupat vilkastuisivat. Syksyn tuloa olen odotellut myös siksi, että niin moni ihana ja tärkeä ihminen on tänne tulossa. Toiset pidemmäksi aikaa, toiset lyhyemmäksi mutta kuitenkin tulossa. Syksyn tulo on myös siitä mukava, että kausi hieman rauhoittuu ja suurin hulabaloo on takana. Täällä me lasten kanssa ollaan eletty aika lailla omissa oloissamme, rauhallista elämää keskellä turistikauden huippua. Mies on melkein yötä päivää töissä, eihän sitä paljoa näe, mutta sekin yhdessä vietetty aika onkin sitten sitä arvokkaampi. Vanhempi tytär aina sanoo; "isin pitää työskennellä, että saadaan rahaa". Hyvin on oppinut työn merkityksen =) Rahaa olisi kyllä kiva jostain saada p...

Mellakoita vai rauhallista eloa?

Turkki on viime päivinä päässyt otsikoihin kansainvälisesti. Hyvässä vai pahassa, miten kukin sen nyt ottaa. Itse näen että hyvässä, sillä Turkki ja turkkilaiset ovat nyt tehneet sen, mitä Suomessakin ihmisten pitäisi tehdä. Antaa äänensä kuulua hallituksen toimia vastaan. Mutta koska olen päättänyt, että blogissani en käsittele politiikkaa enkä kurdiasioita, joihin kyllä molempiin olisi paljonkin mielipiteitä, en nyt enempää tässä spekuloi näitä mellakoita. Alanyassa kuitenkaan ei suurempia mellakoita ole ollut ja ainakaan täällä länsipuolella on rauhallista. Ravintoloissa meno jatkuu päivästä iltaan samana, kaduilla ihmiset saavat kävellä rauhassa, lapset leikkivät onnellisina kaduilla ja puistoissa eikä mielenosoittajista ole ollut tietoakaan. Eilen tosin meillä sairastettiin, joten ei muutenkaan oltu ulkona mutta rauhallista on ollut. Elämä on muutoinkin ollut aika tasaista, lasten kanssa päivät on kulunut suurimmaksi osaksi pihalla kävellen, puistoissa leikkien ja Onnelassa istu...

Kesää odotellessa

Tuli vietettyä kuutisen viikkoa välillä Suomessa ja nyt taas takaisin täällä Alanyassa sunnuntaista saakka. Suomessa oli kiva käydä piipahtamassa, tai tulihan se reissu vähän aiottua pidemmäksi, kun kaksi viikkoa ensiksi vain ajateltiin olevamme. Se on kumma kun täältä Suomeen päin löytää halvalla lentoja, melkein puoli-ilmaiseksi, mutta Suomesta Alanyaan lentojen hinnat ovat päätähuimaavia tai halvoilla lennoilla tilaa on enää vain yhdelle hengelle. No mutta täällä sitä nyt ollaan Alanyassa. Sateista on ollut ja ukkosmyrskyt yöllä ovat pauhanneet. Tänään tosin ihan oli auringossa kuuma ja rinnuskin sai Onnelassa istuessa hieman väriä. Täällä tämä elämänrytmi on kyllä niin erilaista kuin Suomessa,että ainakin itse tykkään täällä aikaani viettää. Aluksi piti mennä vain lasten kanssa puistoon, mutta kun siellä kyllästyttiin olemaan, suuntasimme Onnelaan, jossa aika hurahti suomalaisten kanssa jutustellen. Tuli juttua siitä, miten täällä Alanyassa tapaa useampia ystäviä mitä Suomessa kos...

Rajoja ja rakkautta vai niiden puute?

Kävin jokin aika sitten mielenkiintoisen keskustelun mieheni serkun kanssa. Keskustelimme lasten kasvatuksesta ja kasvatuksen tuloksista. Keskustelimme, miten vanhempien välinpitämättömyys ja itsekkyys voi joskus ottaa vallan ja lapsi siinä sivussa unohtuu. Mitä silloin tulisi tehdä? Onko rakkautta kuljettaa lasta pitkin kyliä, silloin kun lapsen jo pitäisi olla omassa sängyssään nukkumassa? Tai lapsi puolikuntoisena joutuu viettämään aikaansa sukulaisten tai ystävien luona vanhempien eläessä kadotettua nuoruuttaan. Mitä kun lapsi joutuu kokemaan vanhemman nyrkin iskut tai katsomaan vanhemman kännäämistä. Joskus vaan vanhemmat eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja vaikka muuten kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa. Siinä keskustellessamme, siirtyi puhe Suomen lastenhuoltoon. Kerroin hieman huostaanotoista ja niihin johtaneista yleisimmistä syistä. Kerroin siitä työstä jota näiden huostaanotettujen lasten vuoksi pyritään tekemään. Kerroin huostaanoton varjopuolista ja onnistumisen t...

Onnela Alanya

Hieman pitää nyt mainostaa ystävien uutta ravintolaa, joka on juuri tänä talvena aukaistu ja joka pikkuhiljaa alkaa olemaan valmis suurta ensi- iltaansa varten, eli tätä uutta tulevaa sesonkia 2013. Onnela Alanya on Ceton ja Harunin uusi paikka, eli Seppo ja Harri, useimmille tutuiksi tulleet pojat Heikin Baarista tai Aleksin Baarista. He saivat kauan haaveilemansa unelman tehtyä ja avasivat oman ravintolan, jolle nimeksi päättivät antaa Onnela Alanya. Uskon että nimi on osuva paikalle, ainakin itse aina tulen hyvälle tuulelle ja tunnen oloni onnelliseksi vieraillessani kyseisessä ravintolassa. Tämän ravintolan tiimi on sen verran iloista porukkaa, että uskoisin paikan menestyvän ihan jo heidän vuokseen. Kaiken lisäksi he ovat luvanneet lisätä keittiön listalle joitain turkkilaisia ruokia, mikä on mielestäni positiivista. Harvoissa paikoissa, jos ei lasketa lokantaseja eli paikallisravintoloita, on turisteille tarjota muuta kuin sitä samaa tiettyä ruokalistaa, josta ainakin nämä ...

Ukkosta ja salamoita!

Taas yksi harmaanpuhuva päivä on takana. Lapset nukkuvat kuin tukit, onneksi. Mies pelaa netissä ja kiroilee kun pelit ei mene halutulla tavalla ja minä yliväsyneenä mietin, miksi vielä olen hereillä enkä nukkumassa :) Mutta siis ukkostaa, salamoi ja sataa... Ei se minua häiritse, vaikka täällä nuo jyrähdykset ovatkin aina omaa luokkaansa. Toisaalta on ihan mukavaakin näin sadesäällä. Olen aina nauttinut ukkosmyrskyistä jollain lailla. Sateella vain on omat huonot puolensa jotka pidemmän päälle hankaloittaa elämää. Aamuisin aina kun herää, raottaa silmiään jännittyneenä siitä, paistaako aurinko vai ei... eli päästäänkö pihalle ja saadaanko lämmintä vettä hanasta vai ei... Kuivuuko pyykit nopeasti vai ei... Miehen kanssa ollaan suunniteltu sellaisen mekanismin ostamista ylös vesitankkiin, että lämmin vesi virtaisi hanasta kuin hanasta olkoon ilma mitä on. Vielä ei olla aikaiseksi saatu. Onneksi kuitenkin on suihkussa lämmitin takaamassa lämpimän veden tulon päivittäin. Mutta tällä h...

Paluu...

Hei, halusin vain tiedottaa, että en ole unohtanut blogiani. Jossain vaiheessa tässä hyvin pian aion taas tarttua härkää sarvista ja kirjoitella kuulumisia täältä Turkin Alanyasta. Viimeinen vuosi on ollut melkoista haipakkaa kahden pienen lapsen kera ja iltaisin kun olen saanut neidot nukkumaan, ei vain ole itsellä enää ollut energiaa edes koneen avaamiseen. Viikon päästä nuorempi neito täyttää sitten vuoden ja kuukauden kuluttua toinen kolme vuotta. Nyt energiaa kuluu lähinnä pienemmän kieltämiseen. ei mennä sinne, ei tehdä tätä jne. Ja tietenkin toinen uskoo ;) Sen verran nyt Alanyasta, että tällä hetkellä aurinko paistaa ja asteitakin on viimein melkein 20. Kevääseen päin mennään pikkuhiljaa ja turistikautta kovin täällä jo odotellaan. Tai itse niinkään en, mutta totta kai turismista elantonsa ansaitsevat odottavat sesongin alkua kuin kuuta nousevaa. Mutta nyt jaloissa pyörii itkevä,nälkäinen pikkuinen että se on sitten vaan görüsürüz!

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

Naiset Alanyassa

Ajattelin jakaa hieman vuosien saatossa tehtyjä huomioitani nuorista turkkilaisista naisista täällä Alanyassa. Monesti ajatellaan, että turkkilaisilla naisilla ei ole oikeuksia ja että miehet alistavat heitä. Naiset ovat kotiäitejä ja -vaimoja, jotka tekevät kaiken niinkuin mies tahtoo. Onhan näitäkin tapauksia pilvin pimein ja riippuen siitä missäpäin Turkissa asustellaan. Mutta paljon naisen asemaan vaikuttaa myös perhe ja sen tavat, mutta myös ystäväpiiri. Huomattavaa myös on se, että nuoret ja nuoret naiset ovat irtautuneet ajan saatossa yhä enemmän perheidensä vanhoillisesta elämäntavasta. Oman kokemukseni mukaan, nuoriso viettää yhä enemmän aikaa yhdessä, pojat ja tytöt keskenään. Myös nuorten romanssit eivät enää paljoa eroa länsimaalaisen nuoren seurustelusuhteesta. Nuoret tytöt saattavat avoimesti kävellä käsikädessä rakkaansa kanssa teitä pitkin, pelkäämättä. Kahviloissa näkee paljon nuoria pareja tiukasti toisiinsa kiinniliimautuneena. Välillä halitaan ja pusutellaankin. N...

Talvi Alanyassa

Näin tämä taas on jäänyt, kirjoittelu. Nyt päätin ottaa iisisti ja kirjoitella taas kuulumisia. Talvi on siis tullut tännekin. Päivisin vielä aurinko paistaa lämpimästi, mutta illat ovat jo viileitä, osittain jopa kylmiä. Elämä täällä Alanyassa on rauhoittunut suurimman turistimassan lähdettyä. Tällä hetkellä turistit ovat lähinnä vanhempaa ikäpolvea, jotka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi talvea pakoon kotimaastaan. Nämä ikäihmiset istuvat päivisin hotellien ravintoloissa tai kadunvarsien kahviloissa, urheimmat jopa viettävät päivänsä rannalla uiden ja aurinko ottaen. On myös muutamia perheitä ja nuoria "mökkiläisiä", jotka ovat tulleet nauttimaan leppoisaa lomaa loma-asunnoilleen. Osa hotelleista ja ravintoloista ovat sulkeneet ovensa talvikauden ajaksi ja jokavuotiset rakennustyöt/korjaukset ympäri Alanyaa ovat alkaneet. Yleisesti talvikaudella miehet viettävät aikaansa pelaten ja naiset kutoen. Meidän päivämme yleensä kuluvat rantatietä kävellen, lasten leikkipuis...

Haikean suloiset tunnelmat

Hyvästien jättäminen... Ei ole helppoa, mutta joskus niinkin on vain aika tehdä. On kyse sitten läheisen menetyksestä tai muusta lähdöstä. Tällä kertaa hyvästelyjen takana on ystävät, jotka melkein kuuden viikon jälkeen lähtivät takaisin koti - Suomeen. Muutama viikko siinä asusteltiin sulassa sovussa saman katon alla ja huomenna taas kun herää, tajuaa että eihän siellä vierashuoneessa kukaan enää nuku... Vielä kun odotukset oli korkealla, että ehkä kuitenkin eräs ystävä päättää viihtyä seurassamme edes viikon verran eteenpäin. Ei kuitenkaan toiveet toteutuneet tällä kertaa. Orpo olo siinä tulee, mutta onneksi elämä kantaa eteenpäin ja tuo taas uusia ilon ja onnen hetkiä jälleennäkemisten yhteydessä. Huomenaamulla sitä on taas rakkaita ihmisiä kotimaasta ympärillä. Alanyassa syksy tekee tuloaan, mutta hitaasti. Illat ovat jo selvästi "vilpoisempia" ja aurinko laskeutuu myös täällä entistä aikaisemmin. Osaltaan kesän päättymisen ajatteleminen tuo he...

Sitä sun tätä

Siitä on niin kauan kun olen viimeksi kirjoitellut, että... No nyt päätin vihdoinkin järjestää aikaa muutaman rivin rustaamiseen. Häistä taas tultiin hetki sitten ja sain neitokaisen nukahtamaan. Nyt saan itse hetken hengähtää ja nautiskella viimeisistä Suomen tuliaisista, joita runsas viikko sitten mukanani Alanyaan kannoin. Tarkoitus oli kyllä että mies saa Suomen suklaista nauttia, mutta omaan napaan on tainnut suurimmaksi osaksi Kismetit sun muut päätyä... Niin tosiaan, parin ja puolen viikon loma Suomessa päättyi jokin aika sitten ja takaisin Alanyaan lennettiin kera serkku-tytön. Viikko siinä sitten vierähti itselläkin vielä lomaillessa, kun otimme halvemmaksi käyneen pakettimatkan pelkkien lentojen sijasta. Hotelli sisältyi matkan hintaan ja siitä sitten otimme kaiken hyödyn irti. Joka aamu herättyämme suuntasimme Kleopatra Towerin uima-altaalle ja vietimme hotellilla aikaa aina alkuiltaan asti. Ruskettuakin taidettiin ainakin jonkin verran. Muutoinkin oli ihanaa kun ei tarvin...

Aurinkoa

Vihdoin sateet ovat väistyneet auringon tieltä, uskoisin. Parisen päivää loppuviikosta satoi kaatamalla, mutta nyt aurinko paistaa lämpimästi ja tänään tuntui jopa itseasiassa olevan paikkapaikoin hieman jo kuuma neuletakki päällä! Turisteja on tullut lisää, suurin osa yhä iäkkäämpiä rouvia ja herroja, mutta myös perheitä olen bongaillut siellä sun täällä. Kahvilat täyttyvät niin turisteista kuin paikallisistakin ja turkkilaiset miehet ovat jalkautuneet paikallisiin kahviloihin pelailemaan korttia tai okeyta, tupakkia ja teetä siemaillen. Hotellit, ravintolat ja kaupat ovat valmistautumassa kesän turistikauteen ja vasaran pauke sekä hitsausäänet ovat  arkipäivää joka puolella kaupunkia. Heikin baarin faneille tiedoksi että paikka avautuu kuulemani mukaan 14.päivä tätä kuuta eli vajaan kahden viikon päästä. Tänään siitä ohitse kävellessäni huomasin, että tien toiselle puolelle ollaan avaamassa todennäköisemmin Deturin toimistoa. Ainakin liikehuoneiston yläpuolelle oli tullu...