Siirry pääsisältöön

Paluu...

Hei, halusin vain tiedottaa, että en ole unohtanut blogiani. Jossain vaiheessa tässä hyvin pian aion taas tarttua härkää sarvista ja kirjoitella kuulumisia täältä Turkin Alanyasta. Viimeinen vuosi on ollut melkoista haipakkaa kahden pienen lapsen kera ja iltaisin kun olen saanut neidot nukkumaan, ei vain ole itsellä enää ollut energiaa edes koneen avaamiseen. Viikon päästä nuorempi neito täyttää sitten vuoden ja kuukauden kuluttua toinen kolme vuotta. Nyt energiaa kuluu lähinnä pienemmän kieltämiseen. ei mennä sinne, ei tehdä tätä jne. Ja tietenkin toinen uskoo ;)

Sen verran nyt Alanyasta, että tällä hetkellä aurinko paistaa ja asteitakin on viimein melkein 20. Kevääseen päin mennään pikkuhiljaa ja turistikautta kovin täällä jo odotellaan. Tai itse niinkään en, mutta totta kai turismista elantonsa ansaitsevat odottavat sesongin alkua kuin kuuta nousevaa.

Mutta nyt jaloissa pyörii itkevä,nälkäinen pikkuinen että se on sitten vaan görüsürüz!

Kommentit

  1. Ihanaa lukea taas piiitkästä aikaa blogiasi! Sinun blogisi hiljaiselon aikana jouduin "tyytymään" Istanbulissa asuvien blogeihin, olipas niin ihanaa lukea taas tätä!
    Kirjusteleppas, ja kerro ihmeessä kaikesta mitä ikinä mieleen juolahtaakaan!
    -Missä olet tavannut turkkilaisen miehesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni olen tavannut täällä Alanyassa. Yllätys yllätys discossa. Nuorena kaikki illat tuli vietettyä turkkilaisten ystävieni kanssa baareissa istuen ja tanssien. Siellä sitten yhden illan aikana tavattiin, pari kuukautta vaan moikkailtiin ja yhtenä iltana tuli nykyinen mieheni luokseni ja pyysi kanssaan juttelemaan. Siitä se sitten lähti ja nyt 11 vuotta siitä kulunut.

      Poista
  2. Hieno juttu että kirjoittelet taas. Olen käynyt kurkkailemassa uusia kirjotuksia silloin tällöin ja oli mukava huomata että jatkat blogia jälleen :) Aurinkoa lempparikaupunkiini!

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva löytää tämä blogi =). On mukava lukea sellaisen kirjoituksia, joka oikeasti tietää mitä elämä Alanyassa tai yleensäkin ulkomailla on. Omalla perheellä on Turkkilainen perhe tuttuna ja he ovat ihania ihmisiä. Samoin siellä käydessä on tullut monia uusia ystäviä. Niin ihania ystäviä, että ikävähän heitä on kun harvoin näkee. Hyvää kevättä sinne sinulle ja perheellesi. Sutinaa riittää tuon ikäisten pikku prinsessojen kanssa, se on selvä. Meillä nuorin on jo eskarissa, mutta hyvin on tuo aika mielessä, kun oli kaksi alle kaksi vuotiasta jaloissa =).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo...

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, ...

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme...