Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kevään tuntua talven keskellä

Pitkästä aikaa palaillaan taas kirjoittelujen pariin. Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja syksy vaihtunut talveen. Suomessa tuli vietettyä parisen kuukautta ja nyt uudeksi vuodeksi takaisin taas Alanyaan. Suomessa vietetty aika oli antoisa ja kerrankin sai nauttia kunnon talvesta pakkasineen kaikkineen. Täällä Alanyassa alkaa jo pikkuhiljaa päivisin olemaan kevään tuntua ilmassa, ja vihdoinkin sadepilvet ovat siirtyneet auringon tieltä. Päivisin on jo sen verran lämmin, että takkia ei tarvitse aina päälleen laittaa ja jokunen päivä sitten lämpömittari näytti lukemaa +23 vielä kuuden aikaa illalla. Kyllä silti iltaisin auringon laskettua on vielä lämpimästi puettava päälle, talvitakki ja hanskat ovat hyvät varusteet ja tietenkin pikkuneidillä myös pipo. Kosteus kun saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Sisätiloissa on pakko olla jonkinmoinen lämmitys, muuten saa varmasti palella! Yleisin lämmityskeino on puulämmitteinen "uuni" soba. Se asetetaan talveksi...

Alanya ja Heikin Baari

Oli ihan pakko kirjoittaa Heikin Baarista, kun tuossa edellispäivänä googlettaessani Alanyasta juttuja ihan omaksi huvikseni, huomasin taas kuinka suosittu keskustelunaihe tuo kyseinen baari keskustelupalstoilla on. Itse olen ensimmäisellä lomamatkallamme asunut hotellissa aivan Heikkilän vieressä, tuolloin tosin Heikin Baaria ei ollut olemassa vaan kyseinen paikka oli Dino´s restaurant. Kului vuosia ennenkuin taas kävin kyseisessä paikassa ja silloin ravintola oli jo muuttunut suomalaisten suosimaksi karaokebaariksi. Heikin Baarihan on kuuluisa siitä, että siellä palvelu pelaa suomenkielellä, omistaja Heikki on asunut vuosia Suomessa pienestä lähtien ja kahvi on aina takuuvarmasti Juhla Mokkaa tai ainakin suomalaista merkkiä. Kaikki halukkaat pääsevät laulamaan karaokea suomeksi joka päivä. Tämä kyseinen baari tuntuu olevan innoittajana monien ja taas monien keskustelupalstojen lukijoiden kommentteihin. Niin hyviä kuin huonoja mielipiteitä tuntuu riittävän, puolesta ja vastaan....

Sitä sun tätä

Taas on ollut kiireistä, joten en ole kerinnyt kirjoittelemaan... Nyt pikkuneiti nukkuu, mies on töissä ja kone on vapaana, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kipeenä tässä on nyt oltu, flunssassa kolmisen päivää. Vihdoin alkaa olo jo hieman paremmalta onneksi tuntumaan, kun muina päivinä on veto ollut ihan poissa. Flunssasta huolimatta olen touhuillut sitä sun tätä ja hermoillut keittiöremontin vuoksi, koska vieläkään ei keittiö ole aivan valmis. Edellispäivänä työmies tuli viimeistelemään keittiöremppaa eli laittamaan kaakelit seinään... Kahden tunnin aherruksen jälkeen seinästä oli puolet valmiina (eikä kaakeloitava pinta--ala ole kovinkaan suuri) ja kaiken lisäksi laatta oli aivan väärä!!! Hermot meni jo siinä kohtaa, mutta eilen sitten vasta menikin, kun uusia laattoja käytiin katsomassa liikkeessä ja vaikka kuinka selostettiin millaista laattaa halutaan, ei viesti tuntunut menevän millään läpi. Vihdoin puolentunnin selonteon jälkeen pääsimme liikkeessä osastolle, jossa...

Elämää...

Tänään on satanut pariin otteeseen ja nyt ilma on ihanan raikas. Ei ole kuuma ei. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ei edes pikkuneidille tarvi ilmastointia laittaa päälle. Huomenna sitten pitäisi remontti olla valmis. Paastokauden päättänyt juhla kun sotki aikatauluja hieman. No mutta jo näyttää ihan erilaiselta meitin keittiössä. Tilaa on ja niin paljon mukavempaa olla. Nyt vielä pikkuhiljaa sitten siivousten jälkeen kun saisi vielä sisustelut loppuun niin... Viikko taas vierähti nopiaan. Vanhemmat ja rakas serkkukulta, joka päätti tehdä yllätysvierailun iloksemme, lähtivät lauantaina. Olo on hieman taas orpo ja kyllä ihan kyyneleet vierähtivät silmiin bussin lähtiessä liikkeelle ja meidän jäädessä hotellin edustalle heiluttamaan. Mieheni sitten päätti piristää päivääni viemällä minut läheiseen kahvilaan herkuttelemaan. Kyllähän se suklaavanukas ja pala juustokakkua hieman piristi sekä muutamat pelit Damage peliä Photo Playllä. Nyt täytyisi vihdoin ja viimein päästä kampaajall...

Keittiöremppaa ja turkkilaista tapakulttuuria

JEE, nyt vihdoin se alkoi- kauan odotettu keittiöremontti! Hetki sitten miehet hajottivat keittiön totaalisesti, vanhasta romusta on enää kaakelit ja sementtikasat jäljellä. Hetken kuluttua nekin ovat poissa. Huomenna sitten käymme tarkastamassa kaapit ja valitsemassa uudet materiaalit keittiön kaappeihin. Jotain suunnitelmaa on jo kyllä sen suhteen tehty, mutta lopulliset valinnat tehdään huomenissa. Nyt istun täällä olohuoneessa, jossa on pöydät täynnä ruokatarvikkeita ja sun muuta keittiökamaa, mutta ainakaan näin alussa se ei haittaa, niin onnellinen olen siitä että tuo yli kaksikymmentävuotta vanha keittiönrähjä muuttaa muotoaan. Kaiken lisäksi keittiö laajennetaan parvekkeelle, eli saan suuremman keittiön:) Ainoa ärsytys tänään oli kun remonttimies ja työnjohtaja tulivat paikalle, oli anoppi heti kärkkymässä ovella ja antamassa miehille ohjeita. Antaisi nyt vain herrojen tehdä työnsä ja tyytyisi katselemaan työn etenemistä. No mutta joo, tämä on tätä kun appivanhemmat asuva...

Sairastelua ja ärsytystä

Taas on aika vierähtänyt kuin siiviillä... Elokuu on ohi ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Täällä sitä syksyn tuloa ei vielä voi huomata. Tai ehkä sen huomaa yöllä muutaman tunnin ajan, jolloin ilma on sen verran "viileämpi" että ilmastoinnin voi sulkea hetkeksi. Ja syksyn tulon voi ehkä aistia myös toisella tavalla; flunssa-aallolla. Turkkilaiset ovat olleet itse nyt flunssan kourissa, eikä meilläkään ihan terveinä olla oltu. Viikko on ollut melko raskas, ensin pikkuneiti oli kuumeessa nelisen päivää, lieneekö sitten hampaiden tulosta, mutta kun kuume hellitti, alkoi flunssa. Nyt neiti vieläkin kyllä yskii, mutta parempaan päin tuntuu menevän tuo olotila. Kaksi päivää on mennyt nyt hyvillä mielin, sitä ennen viikko oli yhtä itkua ja kitinää. Bileet jatkuvat yhä, syksyn tulosta huolimatta. Nytkin näin päiväsellä läheisestä hotellista kantautuu kovaääninen musiikki, joka sekoittuu jonkun lähiravintolan musiikkiin. Ihan kuin itse olisi satamassa bailaamasssa! Joskus tuo melu on ...

Biletystä ja vanhojen muistelua osa 2

Perjantaina sitten olikin bailupäivä. Olin alustavasti sopinut meneväni perjantai-iltana ulos, mutta unohtanut jo melkein koko homman kun kotona tuntui olevan niin kovin tekemistä. Aika kuluu kuin siivillä lasta hoitaen ja kotitöitä tehden. Mieheni oli taas töissä ja kauppapäivämme oli aikoja sitten mennyt ohi. Tiistaisin kun yleensä käymme kaupoilla. Nyt jääkaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään ja minun oli pakko lähteä ostoksille. Lähdin siis neidin kanssa kävelylle pitkin Damlatas katua ja poikkesimme matkalla ihastelemassa Damlatasin puistoja suihkulähteineen.Vanha hautausmaakin näyttää nykyään niin kauniilta ulkoapäin hienoine muureineen ja kasveineen, kun se ennen oli vain aidattu metalliaidoin... Suuntasimme Aqua Parkin yhteydessä olevaan Migrosiin ja vauhdilla tein ostoksia, kello kun jo oli yli seitsemän illalla ja hetkeä aiemmin olimme sopineet ystävien kanssa että tapaamme noin yhdeksän / puoli kymmenen aikoihin. Minulla ei edes ollut lapsenvahtia järjestettynä silloin vielä!...