maanantai 21. tammikuuta 2013

Paluu...

Hei, halusin vain tiedottaa, että en ole unohtanut blogiani. Jossain vaiheessa tässä hyvin pian aion taas tarttua härkää sarvista ja kirjoitella kuulumisia täältä Turkin Alanyasta. Viimeinen vuosi on ollut melkoista haipakkaa kahden pienen lapsen kera ja iltaisin kun olen saanut neidot nukkumaan, ei vain ole itsellä enää ollut energiaa edes koneen avaamiseen. Viikon päästä nuorempi neito täyttää sitten vuoden ja kuukauden kuluttua toinen kolme vuotta. Nyt energiaa kuluu lähinnä pienemmän kieltämiseen. ei mennä sinne, ei tehdä tätä jne. Ja tietenkin toinen uskoo ;)

Sen verran nyt Alanyasta, että tällä hetkellä aurinko paistaa ja asteitakin on viimein melkein 20. Kevääseen päin mennään pikkuhiljaa ja turistikautta kovin täällä jo odotellaan. Tai itse niinkään en, mutta totta kai turismista elantonsa ansaitsevat odottavat sesongin alkua kuin kuuta nousevaa.

Mutta nyt jaloissa pyörii itkevä,nälkäinen pikkuinen että se on sitten vaan görüsürüz!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea taas piiitkästä aikaa blogiasi! Sinun blogisi hiljaiselon aikana jouduin "tyytymään" Istanbulissa asuvien blogeihin, olipas niin ihanaa lukea taas tätä!
    Kirjusteleppas, ja kerro ihmeessä kaikesta mitä ikinä mieleen juolahtaakaan!
    -Missä olet tavannut turkkilaisen miehesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni olen tavannut täällä Alanyassa. Yllätys yllätys discossa. Nuorena kaikki illat tuli vietettyä turkkilaisten ystävieni kanssa baareissa istuen ja tanssien. Siellä sitten yhden illan aikana tavattiin, pari kuukautta vaan moikkailtiin ja yhtenä iltana tuli nykyinen mieheni luokseni ja pyysi kanssaan juttelemaan. Siitä se sitten lähti ja nyt 11 vuotta siitä kulunut.

      Poista
  2. Hieno juttu että kirjoittelet taas. Olen käynyt kurkkailemassa uusia kirjotuksia silloin tällöin ja oli mukava huomata että jatkat blogia jälleen :) Aurinkoa lempparikaupunkiini!

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva löytää tämä blogi =). On mukava lukea sellaisen kirjoituksia, joka oikeasti tietää mitä elämä Alanyassa tai yleensäkin ulkomailla on. Omalla perheellä on Turkkilainen perhe tuttuna ja he ovat ihania ihmisiä. Samoin siellä käydessä on tullut monia uusia ystäviä. Niin ihania ystäviä, että ikävähän heitä on kun harvoin näkee. Hyvää kevättä sinne sinulle ja perheellesi. Sutinaa riittää tuon ikäisten pikku prinsessojen kanssa, se on selvä. Meillä nuorin on jo eskarissa, mutta hyvin on tuo aika mielessä, kun oli kaksi alle kaksi vuotiasta jaloissa =).

    VastaaPoista