Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

Naiset Alanyassa

Ajattelin jakaa hieman vuosien saatossa tehtyjä huomioitani nuorista turkkilaisista naisista täällä Alanyassa. Monesti ajatellaan, että turkkilaisilla naisilla ei ole oikeuksia ja että miehet alistavat heitä. Naiset ovat kotiäitejä ja -vaimoja, jotka tekevät kaiken niinkuin mies tahtoo. Onhan näitäkin tapauksia pilvin pimein ja riippuen siitä missäpäin Turkissa asustellaan. Mutta paljon naisen asemaan vaikuttaa myös perhe ja sen tavat, mutta myös ystäväpiiri. Huomattavaa myös on se, että nuoret ja nuoret naiset ovat irtautuneet ajan saatossa yhä enemmän perheidensä vanhoillisesta elämäntavasta. Oman kokemukseni mukaan, nuoriso viettää yhä enemmän aikaa yhdessä, pojat ja tytöt keskenään. Myös nuorten romanssit eivät enää paljoa eroa länsimaalaisen nuoren seurustelusuhteesta. Nuoret tytöt saattavat avoimesti kävellä käsikädessä rakkaansa kanssa teitä pitkin, pelkäämättä. Kahviloissa näkee paljon nuoria pareja tiukasti toisiinsa kiinniliimautuneena. Välillä halitaan ja pusutellaankin. N

Talvi Alanyassa

Näin tämä taas on jäänyt, kirjoittelu. Nyt päätin ottaa iisisti ja kirjoitella taas kuulumisia. Talvi on siis tullut tännekin. Päivisin vielä aurinko paistaa lämpimästi, mutta illat ovat jo viileitä, osittain jopa kylmiä. Elämä täällä Alanyassa on rauhoittunut suurimman turistimassan lähdettyä. Tällä hetkellä turistit ovat lähinnä vanhempaa ikäpolvea, jotka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi talvea pakoon kotimaastaan. Nämä ikäihmiset istuvat päivisin hotellien ravintoloissa tai kadunvarsien kahviloissa, urheimmat jopa viettävät päivänsä rannalla uiden ja aurinko ottaen. On myös muutamia perheitä ja nuoria "mökkiläisiä", jotka ovat tulleet nauttimaan leppoisaa lomaa loma-asunnoilleen. Osa hotelleista ja ravintoloista ovat sulkeneet ovensa talvikauden ajaksi ja jokavuotiset rakennustyöt/korjaukset ympäri Alanyaa ovat alkaneet. Yleisesti talvikaudella miehet viettävät aikaansa pelaten ja naiset kutoen. Meidän päivämme yleensä kuluvat rantatietä kävellen, lasten leikkipuis

Haikean suloiset tunnelmat

Hyvästien jättäminen... Ei ole helppoa, mutta joskus niinkin on vain aika tehdä. On kyse sitten läheisen menetyksestä tai muusta lähdöstä. Tällä kertaa hyvästelyjen takana on ystävät, jotka melkein kuuden viikon jälkeen lähtivät takaisin koti - Suomeen. Muutama viikko siinä asusteltiin sulassa sovussa saman katon alla ja huomenna taas kun herää, tajuaa että eihän siellä vierashuoneessa kukaan enää nuku... Vielä kun odotukset oli korkealla, että ehkä kuitenkin eräs ystävä päättää viihtyä seurassamme edes viikon verran eteenpäin. Ei kuitenkaan toiveet toteutuneet tällä kertaa. Orpo olo siinä tulee, mutta onneksi elämä kantaa eteenpäin ja tuo taas uusia ilon ja onnen hetkiä jälleennäkemisten yhteydessä. Huomenaamulla sitä on taas rakkaita ihmisiä kotimaasta ympärillä. Alanyassa syksy tekee tuloaan, mutta hitaasti. Illat ovat jo selvästi "vilpoisempia" ja aurinko laskeutuu myös täällä entistä aikaisemmin. Osaltaan kesän päättymisen ajatteleminen tuo helpotuksen, toisaalta taa

Sitä sun tätä

Siitä on niin kauan kun olen viimeksi kirjoitellut, että... No nyt päätin vihdoinkin järjestää aikaa muutaman rivin rustaamiseen. Häistä taas tultiin hetki sitten ja sain neitokaisen nukahtamaan. Nyt saan itse hetken hengähtää ja nautiskella viimeisistä Suomen tuliaisista, joita runsas viikko sitten mukanani Alanyaan kannoin. Tarkoitus oli kyllä että mies saa Suomen suklaista nauttia, mutta omaan napaan on tainnut suurimmaksi osaksi Kismetit sun muut päätyä... Niin tosiaan, parin ja puolen viikon loma Suomessa päättyi jokin aika sitten ja takaisin Alanyaan lennettiin kera serkku-tytön. Viikko siinä sitten vierähti itselläkin vielä lomaillessa, kun otimme halvemmaksi käyneen pakettimatkan pelkkien lentojen sijasta. Hotelli sisältyi matkan hintaan ja siitä sitten otimme kaiken hyödyn irti. Joka aamu herättyämme suuntasimme Kleopatra Towerin uima-altaalle ja vietimme hotellilla aikaa aina alkuiltaan asti. Ruskettuakin taidettiin ainakin jonkin verran. Muutoinkin oli ihanaa kun ei tarvin

Aurinkoa

Vihdoin sateet ovat väistyneet auringon tieltä, uskoisin. Parisen päivää loppuviikosta satoi kaatamalla, mutta nyt aurinko paistaa lämpimästi ja tänään tuntui jopa itseasiassa olevan paikkapaikoin hieman jo kuuma neuletakki päällä! Turisteja on tullut lisää, suurin osa yhä iäkkäämpiä rouvia ja herroja, mutta myös perheitä olen bongaillut siellä sun täällä. Kahvilat täyttyvät niin turisteista kuin paikallisistakin ja turkkilaiset miehet ovat jalkautuneet paikallisiin kahviloihin pelailemaan korttia tai okeyta, tupakkia ja teetä siemaillen. Hotellit, ravintolat ja kaupat ovat valmistautumassa kesän turistikauteen ja vasaran pauke sekä hitsausäänet ovat  arkipäivää joka puolella kaupunkia. Heikin baarin faneille tiedoksi että paikka avautuu kuulemani mukaan 14.päivä tätä kuuta eli vajaan kahden viikon päästä. Tänään siitä ohitse kävellessäni huomasin, että tien toiselle puolelle ollaan avaamassa todennäköisemmin Deturin toimistoa. Ainakin liikehuoneiston yläpuolelle oli tullut Deturin

Sairastelua

No niin, taas jaksaa kirjoitella. Täällä ollaan oltu kipeänä hyvän aikaa, nyt jo pikkuhiljaa olo alkaa onneksi helpottamaan. Ensiksi meidän pikkuneiti sai flunssan, joka kestikin sitten 16päivää ja tulihan se flunssa sitten tietty äidillekin. Itsellä vain flunssan lisäksi iski vatsainfluenssa ja jouduin sairaalassa käymään. Minut sitten laitettiin tiputukseen neljäksi tunniksi jonka jälkeen kotiin potemaan ja lääkkeitä nappailemaan. Yhä edelleen saa niistellä itsensä kipeäksi ja yskiä keuhkot pihalle, mutta kait se päivä sieltä vielä koittaa, jolloin ei tarvitse enää sairastaa! Mitäs sitten tänne muuta, kevät tekee tuloaan hitaasti mutta varmasti. Yhä on hetkittäin kylmä, mutta päivisin sentään jo aurinko lämmittää mukavasti. Turistit ovat rohkeasti uskaltautuneet jo mereen uimaan ja rannalle aurinkoa ottamaan bikineissään ja uimapuvuissaan. Itse kyllä uskollisesti kuljen takki päällä päiväsaikaankin illasta nyt puhumattakaan. Illat ovat viiden jälkeen melko viileitä. Uudet ikkuna

Kevään tuntua talven keskellä

Pitkästä aikaa palaillaan taas kirjoittelujen pariin. Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja syksy vaihtunut talveen. Suomessa tuli vietettyä parisen kuukautta ja nyt uudeksi vuodeksi takaisin taas Alanyaan. Suomessa vietetty aika oli antoisa ja kerrankin sai nauttia kunnon talvesta pakkasineen kaikkineen. Täällä Alanyassa alkaa jo pikkuhiljaa päivisin olemaan kevään tuntua ilmassa, ja vihdoinkin sadepilvet ovat siirtyneet auringon tieltä. Päivisin on jo sen verran lämmin, että takkia ei tarvitse aina päälleen laittaa ja jokunen päivä sitten lämpömittari näytti lukemaa +23 vielä kuuden aikaa illalla. Kyllä silti iltaisin auringon laskettua on vielä lämpimästi puettava päälle, talvitakki ja hanskat ovat hyvät varusteet ja tietenkin pikkuneidillä myös pipo. Kosteus kun saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Sisätiloissa on pakko olla jonkinmoinen lämmitys, muuten saa varmasti palella! Yleisin lämmityskeino on puulämmitteinen "uuni" soba. Se asetetaan talveksi yleisemm