keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Sairastelua ja ärsytystä

Taas on aika vierähtänyt kuin siiviillä... Elokuu on ohi ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Täällä sitä syksyn tuloa ei vielä voi huomata. Tai ehkä sen huomaa yöllä muutaman tunnin ajan, jolloin ilma on sen verran "viileämpi" että ilmastoinnin voi sulkea hetkeksi. Ja syksyn tulon voi ehkä aistia myös toisella tavalla; flunssa-aallolla. Turkkilaiset ovat olleet itse nyt flunssan kourissa, eikä meilläkään ihan terveinä olla oltu. Viikko on ollut melko raskas, ensin pikkuneiti oli kuumeessa nelisen päivää, lieneekö sitten hampaiden tulosta, mutta kun kuume hellitti, alkoi flunssa. Nyt neiti vieläkin kyllä yskii, mutta parempaan päin tuntuu menevän tuo olotila. Kaksi päivää on mennyt nyt hyvillä mielin, sitä ennen viikko oli yhtä itkua ja kitinää.


Bileet jatkuvat yhä, syksyn tulosta huolimatta. Nytkin näin päiväsellä läheisestä hotellista kantautuu kovaääninen musiikki, joka sekoittuu jonkun lähiravintolan musiikkiin. Ihan kuin itse olisi satamassa bailaamasssa!
Joskus tuo melu on tervetullutta, mutta joskus sekin alkaa ärsyttämään. Edes joskus kotona olisi kiva saada olla rauhassa ilman häiriötekijöitä. Mutta yleisesti onneksi pidän hälystä ja tohinasta.
Eilen kyllä tiistai markkinoilla olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hedelmät ja vihannekset ovat markkinoilla edullisia, mutta ihmisiä on aivan liikaa ja kojujen välit ovat niin ahtaat. Turkkilaiset naiset kurvailevat ostoskärryjensä kanssa sinne tänne ja seisoskelevat vaihtamassa kuulumisia naapurin rouvan kanssa keskellä tietä! Rattaiden kanssa siellä kun yrität mennä eteenpäin niin hermothan siinä menee. Nopeaan vain pitää katsoa että mitä sitä aikoo ostaa kotiin syötäväksi.
Onneksi taas jääkaappi pullottaa täyteenahdettuna vihanneksista ja hedelmistä.

Ystävät kaikki ovat nyt lähteneet koti-Suomeen, mutta onneksi taas viikonloppuna saamme viikon verran nauttia vanhempieni ja heidän ystäviensä seurasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti