JEE, nyt vihdoin se alkoi- kauan odotettu keittiöremontti! Hetki sitten miehet hajottivat keittiön totaalisesti, vanhasta romusta on enää kaakelit ja sementtikasat jäljellä. Hetken kuluttua nekin ovat poissa. Huomenna sitten käymme tarkastamassa kaapit ja valitsemassa uudet materiaalit keittiön kaappeihin. Jotain suunnitelmaa on jo kyllä sen suhteen tehty, mutta lopulliset valinnat tehdään huomenissa. Nyt istun täällä olohuoneessa, jossa on pöydät täynnä ruokatarvikkeita ja sun muuta keittiökamaa, mutta ainakaan näin alussa se ei haittaa, niin onnellinen olen siitä että tuo yli kaksikymmentävuotta vanha keittiönrähjä muuttaa muotoaan. Kaiken lisäksi keittiö laajennetaan parvekkeelle, eli saan suuremman keittiön:)
Ainoa ärsytys tänään oli kun remonttimies ja työnjohtaja tulivat paikalle, oli anoppi heti kärkkymässä ovella ja antamassa miehille ohjeita. Antaisi nyt vain herrojen tehdä työnsä ja tyytyisi katselemaan työn etenemistä. No mutta joo, tämä on tätä kun appivanhemmat asuvat aivan naapurissa... Onhan siinä omatkin hyvät puolensa, varsinkin nyt pienen lapsen kanssa ja siinä suhteessa että on joku muu paikalla kanssani remonttireiskojen kanssa kun mies on töissä.
Mutta joskus kyllä potuttaa, kun oveen koputellaan harvasen päivä useampaan otteeseen jos mistäkin syystä. Koskaan ei saa olla täysin rauhassa.
Näin suomalaisena on tottunut kuitenkin siihen että ystävät ja tuttavat soittavat ja ilmoittavat pääsääntöisesti tulostaan kylään.
No mutta, nyt viikon verran remontin keskellä elellään, sitten pitäisi olla valmista!
Ainoa ärsytys tänään oli kun remonttimies ja työnjohtaja tulivat paikalle, oli anoppi heti kärkkymässä ovella ja antamassa miehille ohjeita. Antaisi nyt vain herrojen tehdä työnsä ja tyytyisi katselemaan työn etenemistä. No mutta joo, tämä on tätä kun appivanhemmat asuvat aivan naapurissa... Onhan siinä omatkin hyvät puolensa, varsinkin nyt pienen lapsen kanssa ja siinä suhteessa että on joku muu paikalla kanssani remonttireiskojen kanssa kun mies on töissä.
Mutta joskus kyllä potuttaa, kun oveen koputellaan harvasen päivä useampaan otteeseen jos mistäkin syystä. Koskaan ei saa olla täysin rauhassa.
Näin suomalaisena on tottunut kuitenkin siihen että ystävät ja tuttavat soittavat ja ilmoittavat pääsääntöisesti tulostaan kylään.
No mutta, nyt viikon verran remontin keskellä elellään, sitten pitäisi olla valmista!
Kommentit
Lähetä kommentti