tiistai 14. syyskuuta 2010

Elämää...

Tänään on satanut pariin otteeseen ja nyt ilma on ihanan raikas. Ei ole kuuma ei. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ei edes pikkuneidille tarvi ilmastointia laittaa päälle.
Huomenna sitten pitäisi remontti olla valmis. Paastokauden päättänyt juhla kun sotki aikatauluja hieman. No mutta jo näyttää ihan erilaiselta meitin keittiössä. Tilaa on ja niin paljon mukavempaa olla. Nyt vielä pikkuhiljaa sitten siivousten jälkeen kun saisi vielä sisustelut loppuun niin...

Viikko taas vierähti nopiaan. Vanhemmat ja rakas serkkukulta, joka päätti tehdä yllätysvierailun iloksemme, lähtivät lauantaina. Olo on hieman taas orpo ja kyllä ihan kyyneleet vierähtivät silmiin bussin lähtiessä liikkeelle ja meidän jäädessä hotellin edustalle heiluttamaan. Mieheni sitten päätti piristää päivääni viemällä minut läheiseen kahvilaan herkuttelemaan. Kyllähän se suklaavanukas ja pala juustokakkua hieman piristi sekä muutamat pelit Damage peliä Photo Playllä.

Nyt täytyisi vihdoin ja viimein päästä kampaajalle, sinne menoa kun tässä olen suunnitellut jo koko kesän. Loppuviikosta on serkun häät tiedossa ja olisi se ihan mukavaa että hieman olisi jotain piristystä itsellekin näin syksyksi vaikka sitten uuden hiustyylin muodossa.
Tosiaan häät on sitten serkkutytöllä edessä, siis mieheni serkulla ja se taas merkitsee uutta paria tuntista kovassa melussa, tanssimista katsellen. HUOH!! No, kuten jo aikaisemmin olen maininnut, on näissä häissä se hyvä puoli, että sukulaissuhteita tulee hoidettua ja samalla mielenkiinnolla seurattua. Suurena puheenaiheena varmasti siellä ainakin tulee olemaan erään serkun päätös ottaa huivi pois sekä itselle rakkaimman sukulaistytön sairastuminen ja tuleva avioero... Ajatuskin saa jo ihokarvani nousemaan pystyyn, joten toivon vaan välttyväni kuulemasta noita kommentteja.

Neiti se taas vaan kasvaa silmissä. Ensimmäisiä sanantapaisia voi jo hahmotella ja aivan selvästi on sieltä äänteiden joukosta havaittavissa ollut jo "äiti" "isi" "gel"(tule) ja "bir"(yksi) sekä muutama muu sanantapainen. On sitten omaa mielikuvituksen tuotetta tai totta, niin hauskaa on kuulostella neidin pulputusta. Tällä hetkellä odottelen innolla, että saamme pikkuneidin valokuvat haettua valokuvaamosta. Baba-anne kun oli siellä tytön kanssa ollut puolivuotiskuvassa ja ihania kuvia tulikin. Olen siis kuvat jo nähnyt, mutta itselleni en niitä ole vielä päässyt hakemaan. Nyt valokuvien lisäksi odotellaan ala-etuhampaan tuloa innolla. Siellä jo hieman se hammas kun pikistää ja myös tuntuu. Toinen
Neiti on muuten eilisestä lähtien oppinut "vilkuttamaan" ja mikäs sen mielekkäämpää nyt onkaan kuin ihmetellä omaa kädenheilutusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti