tiistai 17. elokuuta 2010

Itkua ja iloa

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa.
Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viihdytti neitoa videopuhelun välityksellä.
Loppujen lopuksi pääsimme ulos ja siellä saimme kumpikin olostamme nauttia. Kaiken lisäksi näin pitkästä aikaa vanhoja hyviä ystäviäni, joita en ole vuosiin tavannut, mutta Facebookissa pitänyt yhteyttä. Olo tuntui heti kotoisalta kun sain heidän kanssaan hetken viettää aikaa. Isiäkin neiti pääsi tervehtimään, kun tämä sattui saman kadun varrella olevassa ravintolassa illallistaa pomonsa ja työtoverinsa kanssa.
Iltamme neidin kanssa jatkui Heikin Baarissa, jossa kävin kanakeittoa syömässä ja ammentamassa taas itseeni Suomi spirittiä. Hyvillä ja levollisin mielin palasimme kotiin, odottamaan mitä huominen tuopi tullessaan. Hyvää yötä tai iyi geceler tältä erää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti