maanantai 23. elokuuta 2010

Biletystä ja vanhojen muistelua osa 2

Perjantaina sitten olikin bailupäivä.


Olin alustavasti sopinut meneväni perjantai-iltana ulos, mutta unohtanut jo melkein koko homman kun kotona tuntui olevan niin kovin tekemistä. Aika kuluu kuin siivillä lasta hoitaen ja kotitöitä tehden. Mieheni oli taas töissä ja kauppapäivämme oli aikoja sitten mennyt ohi. Tiistaisin kun yleensä käymme kaupoilla. Nyt jääkaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään ja minun oli pakko lähteä ostoksille. Lähdin siis neidin kanssa kävelylle pitkin Damlatas katua ja poikkesimme matkalla ihastelemassa Damlatasin puistoja suihkulähteineen.Vanha hautausmaakin näyttää nykyään niin kauniilta ulkoapäin hienoine muureineen ja kasveineen, kun se ennen oli vain aidattu metalliaidoin... Suuntasimme Aqua Parkin yhteydessä olevaan Migrosiin ja vauhdilla tein ostoksia, kello kun jo oli yli seitsemän illalla ja hetkeä aiemmin olimme sopineet ystävien kanssa että tapaamme noin yhdeksän / puoli kymmenen aikoihin. Minulla ei edes ollut lapsenvahtia järjestettynä silloin vielä!

No, onneksi baba-anne lupautui lapsenvahdiksi ja minä pääsin hurvittelemaan. Aloitimme iltamme EV ravintolasta lähellä Atatürkin patsasta ja söin ihanaa juustokanaa lohkoperunoiden sekä ranskalaisten kera, nauttien hyvästä seurasta sekä live musiikista. Parisen tuntia siinä vierähti ennen kuin suuntasimme satamaan ja kohti Carismaa. Carisma on mukava pieni ravintola/baari, jossa kuitenkin musiikki pauhaa discojen tapaan, mutta jossa mukava on istuskella ja seurata ihmisten kulkua. Sieltäkin, kuten monesta muusta paikasta on hauskoja muistoja, mutta Carismassa voi nähdä vielä osan meidän historiasta, kun kurkistaa toisen kerroksen tähtitaivaskattoa, jota yhdessä parin ystäväni kanssa joskus aikoinaan suunnittelin.

Istuessani siinä katselin haikeasti Kordon ravintolan yläkertaa jossa ennen niin ihana Terrace Bar oli. Ulkoasu ei ole muuttunut, kuin siinä että sisäänkäynti on toisella puolella, mutta nykyään paikka taitaa olla osa Kordonia. En kyllä ole käynyt tarkastamassa, mitä nyt kyseisessä paikassa mahtaa olla.

No Carismasta sitten suuntasimme kohti Robin Hoodia ja ylös Latinoon. Robin Hoodissa oli Hawaii Night ja siellä juuri oli Latinossa vuorossa brasilialaiset tanssijat. Ei jääty niitä sitten katsomaan kun etsimme vain tuttua työntekijää, joka juuri sinä iltana ei sitten sattunut siellä olemaan, vaan suuntasimme alakertaan Robbariin. Taas mieleni täyttyivät muistoista, kun alas portaita astelin...

Aikojen alussa siellä ystävieni kanssa ravasimme pitkin portaita ylös Manhattanille ja taas alas Hard Rock baariin. Nyt näkyvänä muistona on enää Hard Rockin vanha katto ja sama porraskäytävä, mutta mielessä muistot säilyvät aina kirkkaina.

Robin Hoodin ulkoterassilla sitten istuimme loppuillan, kunnes aika oli lähteä kotiin. Tosin ennen kotiin menoa kävimme vielä mieheni kanssa syömässä niin tutulla "soppakadulla", joka Atatürkin patsaalta lähtee ylös kohti Hacetin kaupunginosaa. Tomaattikeitto oli tietysti tilattava, mutta sekasalaatti korvaantui pöytään tuodulla yhteisellä salaatilla ja pyöreät leivät lavash-leivällä. Pienet soppalokantasit ovat nykyään hienoja ravinteleita, mutta yhä ruoat ovat suussasulavia ja aamuöinen tunnelma sama kuin vuosia sitten.

Näin siis taittui tämä perjantai-ilta launtai aamuun vanhan ja uuden vivahteissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti