Siirry pääsisältöön

Biletystä ja vanhojen aikojen muistelua =)

Viikko on ollut melkoinen. Mies oli töissä yötä päivää ja itse olen kotosalla suurimman osan viikosta viettänyt pikkuneidin kanssa, jonka päivät ovat olleet nyt hieman itkuisia. Johtuneeko sitten hampaiden tulosta, kun nyt pari päivää on kuume vaivannut. No olemme me sentään ehtineet jotain kivaakin tehdä.

Keskiviikkona olimme neitosen kanssa Sifalar hotellin altaalla uimassa ja nautimme ystäviemme kanssa mukavasta iltapäivästä jutustellen niitä näitä. Torstaina sitten istuskelimme iltaa parhaan turkkilaisen ystävättäreni (joka on myös mieheni serkku), sekä toisen serkun kanssa miehen tädin luona. Siemailimme teetä parvekkeella syömisen jälkeen ja nautimme ihanasta tuulenvireestä sekä mahtavista maisemista ympärillämme. Toisella puolella vuoret kietoivat meidät syliinsä, toisella taas saimme ihastella Kale linnoituksen valaistusta. Kale linnoitus ikään kuin vartioi Alanyaa ja sen sijainti vuorella joka jakaa Alanyan kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen, varmistaa sen että linnoitusta ei voi olla huomaamatta.Varsinkin iltaisin näky on mahtava, kun pimeässä loistaa 1200-luvulta peräisin oleva Kale.

Siinä istuessamme siis ihailimme maisemía ja jutustelimme niitä näitä ja ilta kului kuin siivillä. Muistelin vanhoja aikoja, kun ensimmäisen kerran saavuimme Alanyaan 14vuotta sitten. Muistan aina tuon tunteen kun yöllä saavuimme Turkkiin ja bussissa istuskellessani katselin valtavaa punertavaa kuuta ja ajattelin, että olen nyt Aasiassa. Jotenkin se tuntui niin kovin eksoottiselta, vaikka muuten en edes koko lomasta ollut kiinnostunut ollenkaan.
Silloin ensimmäisen kerran olimme Hotelli Arassa, joka sijaitsee aivan nykyisen Heikin Baarin vieressä. Hotelli on yhä paikoillaan, mutta nimeään se on vaihtanut Auroraksi. Usein Heikin Baarissa istuessani katselen hotellin parvekkeelle, jossa meillä ystäväni kanssa oli huone ja muistelen ensimmäistä lomaamme täällä. Heikin Baarin tilalla oli silloin bambuvarjoin ja -aidoin koristeltu Dino´s pizzeria ja siellä sitä pizzaa sitten syömässä ahkerasti käytiinkin. Nykyisten hotellien ja talojen paikalla, Heikin Baaria vastapäätä, siihen aikaan ei ollut kuin lehmälaidunta ja pitkää ruohikkoa. Siinä missä mieheni tädit nyt omistavat kerrostalonsa, oli pelkät rakenteet pystyssä. Hassua, miten sitä taas on näillä ihan samoilla kulmilla, josta silloin aikoinaan olemme alkaneet Turkin historiamme ystävieni kanssa. Kuitenkin tässä vuosien varrella on Alanya tullut meille tutuksi sieltä sun täältä. Minusta on aina hauskaa autolla kulkiessamme osoitella miehelleni tai tutuilleni että "Hei tuolla me joskus kavereiden kanssa asuimme!" Ja niitähän paikkoja on ollut useita :)

Mutta nyt takaisin nykyypäivään, ja ihan lähihistoriaan, eli torstai-iltaan. Serkkutyttöjen luota lähdettyämme piipahdimme Heikkilässä hakemassa mukaamme suomalaiset ystävämme meille. Oli kiva taas kahvia maistellen jutustella ja vaan olla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turkkilaiset miehet ja seurustelusuhteet

Pitihän jo aikoja sitten kyseisestä aiheesta kirjoittaa, mutta aikaiseksi en vain ole taas saanut... Minulta kun kysyttiin millaisia nuo miehet siellä Turkissa sitten onkaan ylipäänsä. Kysymystä olenkin ahkerasti miettinyt ja pohtinut, mutta mitään suoranaista vastausta en kyllä osaa sanoa. Olen käynyt kyseisestä aiheesta keskustelua niin suomalaisten kuin turkkilaisten naisten kanssa ja lukenut mielipidepalstoja ja voisi näin yleistäen sanoa että kaikki turkkilaiset miehet ovat naistennaurattajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita, roistoja ja epäluotettavia naistenhakkaajia. Mutta jotenkaan en nyt tähän yhdy. Turkissa miehiä on moneen lähtöön, niin ulkonäöllisesti kuin luonteenpiirteiltään. Se millainen joku sitten on, on vaikeaa mennä suorilta käsin sanomaan, vaan tärkeintä on tutustuminen toiseen. Joskus kyllä tosin jonkun pelkkä olemuskin saa karvat nousemaan pystyyn ja toisinaan sitten taas jostain tyypeistä ei koskaan uskoisi mitään pahaa. Alanyassa asustelee hyvin laaja kirjo mie

Alanya ja Heikin Baari

Oli ihan pakko kirjoittaa Heikin Baarista, kun tuossa edellispäivänä googlettaessani Alanyasta juttuja ihan omaksi huvikseni, huomasin taas kuinka suosittu keskustelunaihe tuo kyseinen baari keskustelupalstoilla on. Itse olen ensimmäisellä lomamatkallamme asunut hotellissa aivan Heikkilän vieressä, tuolloin tosin Heikin Baaria ei ollut olemassa vaan kyseinen paikka oli Dino´s restaurant. Kului vuosia ennenkuin taas kävin kyseisessä paikassa ja silloin ravintola oli jo muuttunut suomalaisten suosimaksi karaokebaariksi. Heikin Baarihan on kuuluisa siitä, että siellä palvelu pelaa suomenkielellä, omistaja Heikki on asunut vuosia Suomessa pienestä lähtien ja kahvi on aina takuuvarmasti Juhla Mokkaa tai ainakin suomalaista merkkiä. Kaikki halukkaat pääsevät laulamaan karaokea suomeksi joka päivä. Tämä kyseinen baari tuntuu olevan innoittajana monien ja taas monien keskustelupalstojen lukijoiden kommentteihin. Niin hyviä kuin huonoja mielipiteitä tuntuu riittävän, puolesta ja vastaan.

Naiset Alanyassa

Ajattelin jakaa hieman vuosien saatossa tehtyjä huomioitani nuorista turkkilaisista naisista täällä Alanyassa. Monesti ajatellaan, että turkkilaisilla naisilla ei ole oikeuksia ja että miehet alistavat heitä. Naiset ovat kotiäitejä ja -vaimoja, jotka tekevät kaiken niinkuin mies tahtoo. Onhan näitäkin tapauksia pilvin pimein ja riippuen siitä missäpäin Turkissa asustellaan. Mutta paljon naisen asemaan vaikuttaa myös perhe ja sen tavat, mutta myös ystäväpiiri. Huomattavaa myös on se, että nuoret ja nuoret naiset ovat irtautuneet ajan saatossa yhä enemmän perheidensä vanhoillisesta elämäntavasta. Oman kokemukseni mukaan, nuoriso viettää yhä enemmän aikaa yhdessä, pojat ja tytöt keskenään. Myös nuorten romanssit eivät enää paljoa eroa länsimaalaisen nuoren seurustelusuhteesta. Nuoret tytöt saattavat avoimesti kävellä käsikädessä rakkaansa kanssa teitä pitkin, pelkäämättä. Kahviloissa näkee paljon nuoria pareja tiukasti toisiinsa kiinniliimautuneena. Välillä halitaan ja pusutellaankin. N