Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Alanya ja Heikin Baari

Oli ihan pakko kirjoittaa Heikin Baarista, kun tuossa edellispäivänä googlettaessani Alanyasta juttuja ihan omaksi huvikseni, huomasin taas kuinka suosittu keskustelunaihe tuo kyseinen baari keskustelupalstoilla on. Itse olen ensimmäisellä lomamatkallamme asunut hotellissa aivan Heikkilän vieressä, tuolloin tosin Heikin Baaria ei ollut olemassa vaan kyseinen paikka oli Dino´s restaurant. Kului vuosia ennenkuin taas kävin kyseisessä paikassa ja silloin ravintola oli jo muuttunut suomalaisten suosimaksi karaokebaariksi. Heikin Baarihan on kuuluisa siitä, että siellä palvelu pelaa suomenkielellä, omistaja Heikki on asunut vuosia Suomessa pienestä lähtien ja kahvi on aina takuuvarmasti Juhla Mokkaa tai ainakin suomalaista merkkiä. Kaikki halukkaat pääsevät laulamaan karaokea suomeksi joka päivä. Tämä kyseinen baari tuntuu olevan innoittajana monien ja taas monien keskustelupalstojen lukijoiden kommentteihin. Niin hyviä kuin huonoja mielipiteitä tuntuu riittävän, puolesta ja vastaan.

Sitä sun tätä

Taas on ollut kiireistä, joten en ole kerinnyt kirjoittelemaan... Nyt pikkuneiti nukkuu, mies on töissä ja kone on vapaana, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kipeenä tässä on nyt oltu, flunssassa kolmisen päivää. Vihdoin alkaa olo jo hieman paremmalta onneksi tuntumaan, kun muina päivinä on veto ollut ihan poissa. Flunssasta huolimatta olen touhuillut sitä sun tätä ja hermoillut keittiöremontin vuoksi, koska vieläkään ei keittiö ole aivan valmis. Edellispäivänä työmies tuli viimeistelemään keittiöremppaa eli laittamaan kaakelit seinään... Kahden tunnin aherruksen jälkeen seinästä oli puolet valmiina (eikä kaakeloitava pinta--ala ole kovinkaan suuri) ja kaiken lisäksi laatta oli aivan väärä!!! Hermot meni jo siinä kohtaa, mutta eilen sitten vasta menikin, kun uusia laattoja käytiin katsomassa liikkeessä ja vaikka kuinka selostettiin millaista laattaa halutaan, ei viesti tuntunut menevän millään läpi. Vihdoin puolentunnin selonteon jälkeen pääsimme liikkeessä osastolle, jossa

Elämää...

Tänään on satanut pariin otteeseen ja nyt ilma on ihanan raikas. Ei ole kuuma ei. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ei edes pikkuneidille tarvi ilmastointia laittaa päälle. Huomenna sitten pitäisi remontti olla valmis. Paastokauden päättänyt juhla kun sotki aikatauluja hieman. No mutta jo näyttää ihan erilaiselta meitin keittiössä. Tilaa on ja niin paljon mukavempaa olla. Nyt vielä pikkuhiljaa sitten siivousten jälkeen kun saisi vielä sisustelut loppuun niin... Viikko taas vierähti nopiaan. Vanhemmat ja rakas serkkukulta, joka päätti tehdä yllätysvierailun iloksemme, lähtivät lauantaina. Olo on hieman taas orpo ja kyllä ihan kyyneleet vierähtivät silmiin bussin lähtiessä liikkeelle ja meidän jäädessä hotellin edustalle heiluttamaan. Mieheni sitten päätti piristää päivääni viemällä minut läheiseen kahvilaan herkuttelemaan. Kyllähän se suklaavanukas ja pala juustokakkua hieman piristi sekä muutamat pelit Damage peliä Photo Playllä. Nyt täytyisi vihdoin ja viimein päästä kampaajall

Keittiöremppaa ja turkkilaista tapakulttuuria

JEE, nyt vihdoin se alkoi- kauan odotettu keittiöremontti! Hetki sitten miehet hajottivat keittiön totaalisesti, vanhasta romusta on enää kaakelit ja sementtikasat jäljellä. Hetken kuluttua nekin ovat poissa. Huomenna sitten käymme tarkastamassa kaapit ja valitsemassa uudet materiaalit keittiön kaappeihin. Jotain suunnitelmaa on jo kyllä sen suhteen tehty, mutta lopulliset valinnat tehdään huomenissa. Nyt istun täällä olohuoneessa, jossa on pöydät täynnä ruokatarvikkeita ja sun muuta keittiökamaa, mutta ainakaan näin alussa se ei haittaa, niin onnellinen olen siitä että tuo yli kaksikymmentävuotta vanha keittiönrähjä muuttaa muotoaan. Kaiken lisäksi keittiö laajennetaan parvekkeelle, eli saan suuremman keittiön:) Ainoa ärsytys tänään oli kun remonttimies ja työnjohtaja tulivat paikalle, oli anoppi heti kärkkymässä ovella ja antamassa miehille ohjeita. Antaisi nyt vain herrojen tehdä työnsä ja tyytyisi katselemaan työn etenemistä. No mutta joo, tämä on tätä kun appivanhemmat asuvat ai

Sairastelua ja ärsytystä

Taas on aika vierähtänyt kuin siiviillä... Elokuu on ohi ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Täällä sitä syksyn tuloa ei vielä voi huomata. Tai ehkä sen huomaa yöllä muutaman tunnin ajan, jolloin ilma on sen verran "viileämpi" että ilmastoinnin voi sulkea hetkeksi. Ja syksyn tulon voi ehkä aistia myös toisella tavalla; flunssa-aallolla. Turkkilaiset ovat olleet itse nyt flunssan kourissa, eikä meilläkään ihan terveinä olla oltu. Viikko on ollut melko raskas, ensin pikkuneiti oli kuumeessa nelisen päivää, lieneekö sitten hampaiden tulosta, mutta kun kuume hellitti, alkoi flunssa. Nyt neiti vieläkin kyllä yskii, mutta parempaan päin tuntuu menevän tuo olotila. Kaksi päivää on mennyt nyt hyvillä mielin, sitä ennen viikko oli yhtä itkua ja kitinää. Bileet jatkuvat yhä, syksyn tulosta huolimatta. Nytkin näin päiväsellä läheisestä hotellista kantautuu kovaääninen musiikki, joka sekoittuu jonkun lähiravintolan musiikkiin. Ihan kuin itse olisi satamassa bailaamasssa! Joskus tuo melu on

Biletystä ja vanhojen muistelua osa 2

Perjantaina sitten olikin bailupäivä. Olin alustavasti sopinut meneväni perjantai-iltana ulos, mutta unohtanut jo melkein koko homman kun kotona tuntui olevan niin kovin tekemistä. Aika kuluu kuin siivillä lasta hoitaen ja kotitöitä tehden. Mieheni oli taas töissä ja kauppapäivämme oli aikoja sitten mennyt ohi. Tiistaisin kun yleensä käymme kaupoilla. Nyt jääkaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään ja minun oli pakko lähteä ostoksille. Lähdin siis neidin kanssa kävelylle pitkin Damlatas katua ja poikkesimme matkalla ihastelemassa Damlatasin puistoja suihkulähteineen.Vanha hautausmaakin näyttää nykyään niin kauniilta ulkoapäin hienoine muureineen ja kasveineen, kun se ennen oli vain aidattu metalliaidoin... Suuntasimme Aqua Parkin yhteydessä olevaan Migrosiin ja vauhdilla tein ostoksia, kello kun jo oli yli seitsemän illalla ja hetkeä aiemmin olimme sopineet ystävien kanssa että tapaamme noin yhdeksän / puoli kymmenen aikoihin. Minulla ei edes ollut lapsenvahtia järjestettynä silloin vielä!

Biletystä ja vanhojen aikojen muistelua =)

Viikko on ollut melkoinen. Mies oli töissä yötä päivää ja itse olen kotosalla suurimman osan viikosta viettänyt pikkuneidin kanssa, jonka päivät ovat olleet nyt hieman itkuisia. Johtuneeko sitten hampaiden tulosta, kun nyt pari päivää on kuume vaivannut. No olemme me sentään ehtineet jotain kivaakin tehdä. Keskiviikkona olimme neitosen kanssa Sifalar hotellin altaalla uimassa ja nautimme ystäviemme kanssa mukavasta iltapäivästä jutustellen niitä näitä. Torstaina sitten istuskelimme iltaa parhaan turkkilaisen ystävättäreni (joka on myös mieheni serkku), sekä toisen serkun kanssa miehen tädin luona. Siemailimme teetä parvekkeella syömisen jälkeen ja nautimme ihanasta tuulenvireestä sekä mahtavista maisemista ympärillämme. Toisella puolella vuoret kietoivat meidät syliinsä, toisella taas saimme ihastella Kale linnoituksen valaistusta. Kale linnoitus ikään kuin vartioi Alanyaa ja sen sijainti vuorella joka jakaa Alanyan kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen, varmistaa sen että linnoitusta

Itkua ja iloa

Tänään oli melko raskas päivä. Mies oli töissä koko päivän ja nyt siis vielä yönkin. Pikkuneiti oli niin seurankipeä, että en edes vessassa voinut käydä rauhassa, kun jo huudettiin täyttä häkää takaisin. Päiväunetkaan eivät auttaneet, tai no, puolentunnin unet eivät ehkä kovin piristäneet. Nukuttiin onneksi sitten tunti molemmat olohuoneen sohvalla, jonka seurauksena minun siivousaikeeni jäivät kuin jäivät taas vain aikomuksiksi. Kiireellä sentään ehdin tiskata ja hajottaa yhden lautasenkin. Neidin perunat poltin kattilanpohjaan, kun unohdin laittaa kaasua pienemmälle teholle. No onneksi oli valmiina kasvismössöt ja kananmuna, jotta rakas lapsukainen sai hieman kiinteitä syödäkseen. Tai mitä hän nyt söi... Melkoista pelaamista oli syöminen ja loppujen lopuksi kananmunaa oli pitkin ja poikin olohuonetta ja molempien meidän vaatteissa. Mummin kanssa sentään saatiin tänään jutustella mesessä ja niin sain minäkin hetken hengähtää ja touhuta muuta kun neiti leikki mobilellaan ja mummi viih

Näin sitä elellään

Ei ole ehtinyt muutamaan päivään kirjoittelemaan, mutta nyt olen taas täällä. Viikko sitten ystävämme Suomesta tulivat kolmeksi viikoksi Alanyaan, mikä on ihanaa kun saa nähdä tuttuja kasvoja ja vielä jutella sujuvasti suomeksi. Olen siis ollut melko kiireinen viimeiset päivät. Tai no, kiireinen ja kiireinen, mutta laiskotellut kyllä. Koti on odottanut siivoamista jo jonkin aikaa. Tänään sentään sain pölyt pyyhittyä ja koneellisen pyykkiä pestyä. Mutta muuten olenkin sitten vain kahvitellut kavereiden kanssa, joko meillä tai Heikin Baarissa. Erään toisen suomalaisnaisen kanssa olen käynyt istumassa iltaa satamassa ja syömässä fajitasia La Luna ravintolassa. On ihanaa vain saada jutustella niitä näitä, tyttöjen höpinöitä. Turkkilaisten naisten kanssa sekin onnistuu, mutta kielimuurin takia, ei vitsit tai tarinat ihan aivan yhtä hyvin uppoa kuin omalla kotikielellä. Turkin kieli nyt on petraantunut ja suurimman osan puheista kyllä ymmärrän, mutta puhuminen on välillä hankalaa. Kyllä

Häähumua!

Tulimme juuri turkkilaisista häistä. Eräs naapurin tyttö meni naimisiin ja sitä sitten kävimme todistamassa. Täällä Turkissahan on voimassa siviilivihkiminen joka suoritettiin paikanpäällä juhlapaikassa. Tosin koko vihkiminen itsessään jäi oikeastaan huomaamatta, kun se sen verran vähäeleisesti suoritettiin ja musiikin pauhatessa taka-alalla. En oikein ollut innostunut häistä, mutta ajattelin että miksi sitä kotosallakaan kyyhötän yksikseni neitokaisen kanssa miehen ollessa töissä. Siis häihin lähdimme appivanhempieni sekä miehen sisaren ja naapurin perheen seurassa. Yllättävää näissä häissä oli vieraiden melko vähäinen määrä, arviolta noin 70 henkeä. Yleensä olen tottunut turkkilaisissa häissä siihen, että vieraiden määrä ylittää sadan. Toinen yllätys oli morsiamen hääpuku, joka odotuksistani poiketen olikin kaunis turkoosi juhlamekko, hyvin yksinkertaisine leikkauksineen ja yksityiskohtineen. Hääpuvut kun tuppaavat olemaan yleisesti melko tyllättyjä ja valkoisia prinsessaunelmia.

Elämän kiertokulku...

Juttelin tässä äiteen kanssa hetki sitten mesessä ja kertoi, että mummuni ei oikeastaan puhu lainkaan nykyään. Ei vain ilmeisesti viitsi... Ei hän viime vuosina ole enää kovin paljoa sanonut, mutta jotain sentään jutuntynkää on irronnut. No kuitenkin, kun äiti oli meiltä lähettänyt terveisiä ja kysellyt muistaako mummu, että meillä on pieni lapsi oli mummu hyhmyillyt ja sanonut lapsenlapsenlapsen muistavansa. Sen lisäksi oli vielä kysynyt mitä me Turkissa teemme :) Ihana mummuseni. Pienenä ja vähän vanhempanakin vietin paljon aikaa mummun ja pappan luona. Mummu oli kova papupata ja aina hänellä oli sanottavaa aiheesta kuin aiheesta. Pappalle nalkutti kaikesta hyväntahtoisesti. Nyt sitten on sanainen arkku käytetty loppuun ja turhat löpinät jätetty pois. Omaa pikkuista hoivatessa ja mummun luona kyläillessä olen usein ajatellut, miten se ympyrä vaan sulkeutuu siitä mistä se alkaa... Ensin pieni avuton ihmisolento syntyy maailmaan tarviten hoivaa ja huolenpitoa. Vaippa pitää vaihtaa,

Hmm...

Pari päivää on ollut täynnä touhua. Eilen vihdoin saimme ilmastoinnin makuuhuoneeseen. Kävimme kuin kävimmekin ostamassa sen jo maanantaina, mutta asennusmiehet pääsivät tulemaan vasta eilen. On se muuten kumma kun Turkissa jotain remonttihommia tehdään, on sotku työn jälkeen aikamoinen. Ei väliä, onko työn määrä suuri vai pieni, aina sama homma. Eilenkin, ilmastointilaitteen asennuksen jälkeen makuuhuoneessa lojui muttereita, johdonpätkiä, ruuveja jne. Ja niitä oli sitten joka puolella. Aivan kuin remonttireiskat haluaisivat jättää "käyntikorttinsa" sanoen; "Hei, täällä me oltiin!!" No eilinen ilta siis meni siivotessa. Tänään on ollut rauhallisempi päivä kotosalla. Pikkuneidin kanssa ollaan leikitty ja rakkaan serkkutyttösen kanssa juteltu mesessä =)

Facebookin ihmeellinen maailma

Taas sain todeta, kuinka loistava tuo Facebook onkaan. Aina sieltä löytyy jotain uutta ja vanhaa. Tänään ennemminkin vanhaa... Parhaan ystävättereni kautta kuulin erään työtoverini facebook fanisivustosta ja päätin mennä vilkaisemaan. Työskentelimme yhdessä kyseisen henkilön kanssa Bistro Bellman nimisessä ravintolassa aikoinaan ja siitä lähtien pidimme vuosia yhteyttä, kunnes sitten eräänä päivänä yhteydenpito vain jäi. Nyt sitten facebookista tosiaan läytyi hänen fanisivustonsa ja kuvia hänestä ja hänen töistään näyttelijänä. Näyttelemisen lisäksi on hän ainakin kirjoittanut yhden käsikirjoituksen elokuvaan jossa itse on pääroolissa ja muutenkin kuvien sekä fanipostin perusteella näyttää miehellä menevän hyvin. Kirjoitin viestiä hänen seinälleen, mutta tiedä häntä sitten saanko siihen koskaan vastausta. Mutta se pisti miettimään tuota facebookin ihmeellistä maailmaa. Aikoinaan kun liityin koko touhuun, ei siellä ollut vielä kovin montaa käyttäjää eikä kovinkaan montaa suomalaist

Alanyalife

Alanya on Turkin suosituimpia lomakohteita ja täällä kesäkuukausina väkiluku kasvaakin noin kolminkertaiseksi. Turistien lisäksi kesällä tänne saapuu turkkilaisia vähän joka puolelta Turkkia työtä tekemään ja ansaitsemaan elantoaan talvea varten. Siitä ehkä toisella kertaa enemmän kirjoittelen, mutta nyt pikaisesti Alanyan elämää ympäri vuorokauden. Kesällä Alanya herää kuin talvihorroksesta. Kesäkuukausina ei ole päivää, jolloin ei olisi hulinaa ja vilskettä. Minusta tämä on ihanaa!!! Aina on jotain tekemistä ja katseltavaa. Päivällä ihmiset loikoilevat rannalla tai hotellien uima-altailla. Alkuillasta ihmisvilinä on siirtynyt kaduille ja kauppoihin, sekä basaarialueelle, joissa työntekijät tekevät ahkerasti kauppaa ja turistit tinkaavat teekupposet kädessä. Ravintolat täyttyvät illalla ihmisistä auringon laskettua ja ihana valomeri syttyy pimeän tullen. Sataman discot heräävät eloon hieman ennen puoltayötä. Musiikki pauhaa ja ilo raikaa. Discoissa soi viimeisimmät kesähitit ja no

Rantaelämää

Tänään menimme koko perheen voimalla rannalle uimaan. Sai pikkuneitikin ensimmäisen kerran astua rantahiekalle sekä kokeilla merivettä. Tuntui kovasti nauttivan olostaan. Ja mikäpäs siinä, sen verran ihanaa oli tuo vesi, sopivan lämmintä ja sametinpehmeää. Ranta oli jo melko hiljainen, koska menimme sinne vasta kuuden jälkeen illalla. Joitakin turisteja oli vielä paikalla, mutta lähinnä paikalliset nauttivat rannallaolosta siihen aikaan illasta. Alanyassa on kaksi rantaa, itäinen ranta ja Kleopatra ranta länsipuolella. Itse asumme länsipuolella, joten käymme luonnollisesti Kleopatran rannalla. Meiltä kotoa rannalle on vain 100metriä, jos sitäkään, mutta harmillisen vähän sitä on tullut meressä uiskentelusta tai auringonotosta nautittua. Pitäisi ehkä useammin käydä itseään paahtamassa, kun melko kalpea yhä olen vaikka täällä asustankin. Kateellisena aina katselen turisteja, jotka toiset ovat ruskeita kuin pavut. Toisaalta kyllä en ole mikään auringonottaja, kun en jaksa siellä ranna

Huh hellettä!!!

Nyt on jo keskiyö ja täällä yhä kuuma kuin mikä! Ilmastointi suhisee päällä melkein 24/7 ja nukumme kaikki pikkuruisessa olohuoneessamme, jossa tällä hetkellä on ainoa kunnon ilmastointi. No, huomenna pitäisi mennä katselemaan ilmastointilaitetta myös makuuhuoneeseen... siis maanantaita tarkoitan. Toivotaan että tämä aikomus todella toteutuu, sillä mieheni tuntuu nykyään olevan sellainen "I will" mies... Eli asiat tehdään omalla painollaan, eikä nyt ja heti. Nyt olohuoneemme on täynnä tavaraa, kuten petivaatteita, omia, miehen ja lapsen vaatteita, lapsen leluja, vaipanvaihtoalustaa jne...Samaisessa olohuoneessa sijaitsee myös ruokapöytämme ja tietenkin tietokone, joten olohuone on saanut uuden merkityksen sekatavarahuoneena. Itselle asia on melkoinen kauhistus, sillä yleensä en vastaavaa sekamelskaa kauaa katsele. Nyt on vain nöyrrytty kuumuuden edessä. Mutta onneksi ei tätä kuumuutta enää kauaa pitäisi jatkua, kait. Yleensä elokuun jälkeen tai jo puolenvälin jälkeen helpo

Hosgeldin!!!

Tervetuloa seuraamaan elämää Alanyassa. Kirjoittelen omasta jokapäiväisestä elämästämme sekä omia näkemyksiäni ja ajatuksiani jaan kanssanne yleisesti liittyen kulttuurieroihin, turismiin jne. Asiaa on kertynyt vaikka kuinka ja mietinkin mistä sitä aloittaisi... Nyt ainakin on paikka jossa purkaa tuntojaan, jakaa ilon aiheita ja mielipahaa. Molempia on riittämiin. Ihmetyksen aiheet eivät tältä neidolta lopu!!! Tai pitäisi kait sanoa naiselta, tai rouvalta, mutta jotenkaan nuo sanat eivät luonnu omaan suuhun itsestä puhuttaessa. Mutta siis pidemmittä puheitta, tässä teille kaikille aiheesta kiinnostuneille Alanyan loistoa ja kurjuutta :)